Tuohi

Tämä vaaleanharmaa, tuuheakarvainen nalle sai nimekseen Tuohi.
Nimi oli odottanut juuri tätä nallea!

Nallen valmistuttua menin kuvaamaan sitä läheiseen koivikkoon.

Ihan navetan takana pienellä pellolla odotti yllätys: hirviemä kahden viimekeväisen vasan kanssa!

Emähirvi otti välittömästi jalat alleen, kun näki minut.
Vasat jäivät hetkeksi ihmettelemään, niin että sain tallennettua ne kuvaan.
Sanottuani, että menkäähän siitä äidin perään; lähtivät nekin painelemaan metsä kohti.

Hirviperhe on käynyt niin sanotusti taloksi.
Päivittäin näkee niitä syömässä nurmipellolla ja metsien reunassa.

Tuohi syksyisessä koivikossa.

Keltaiset lehdet leijailevat maahan hiljalleen. 

Tuohi ja valkoiset koivunrungot antavat turvan ja tyyneyden, joka on ja pysyy.

Tuohi-nalle tuli varatuksi heti, kun olin laittanut siitä kuvan instagramiin.

Tämä nalle sai ison ja tärkeän tehtävän...

Joskus vaan käy niin.

Siitä tulee ystäväni isän muistonalle.

Isän, joka olisi lokakuussa täyttänyt 90 vuotta, mutta nukkui ikiuneen...

Isän, jolla oli nuorempana mustat hiukset ja nyt vanhana samanlaiset harmaat,
kuin Tuohi-nallen harmaa väri...

Isän, jolla oli tummat kauniit silmät ja lempeän lämmin sydän...

Isän, joka oli taitava käsistään ja teki tuohitöitä...

Isät. 

Isät, jotka menevät sinne, minne isät menevät...

Tuohi-nalle saa kantaa tuon rakkaan isän muistoa.

Elämä on yllätyksellistä.
Nallentekijänä saan olla mukana elämän suurissa ja koskettavissa kohdissa.

Sydämessä tuntuu samalla jotenkin hyvin raskaalta ja kevyeltä...

Hymni

Hymni; 11 senttiä nallerakkautta!

Nalle on vaaleanpunainen; vartalo on tuuheaa mohairia, pää ja raajat lyhytkarvaista mohairia.

Hymnin kanssa tulet tuntemaan hyvää mieltä ja rauhoittavia ajatuksia. 

Ne kantavat sinua eteenpäin. 

Tämmöisiä pikkuisia, reilun kymmenen sentin pituisia nalleja. 

Sinfonia (varattu), Viuhti ja Hymni. (Vapaita nalleja)

Näitä on ollut mukavaa tehdä pitkästä aikaa. Sormet solmussa ja sydän sykkyrällään!

Taika istuu kirjahyllyssä. Se sai pienen Hymnin syliinsä.

Viuhti

Toinen valmistunut, kymmensenttinen nalle sai nimekseen Viuhti.

Tästä kuvasta näkee sen, mikä ero on erilaisilla mohairkarvoilla valmiissa nallessa!
Kyllä se nallen persoona rakentuu paljolti myös karvasta!

Sinfonia ja Viuhti. 

Ihan erilaiset persoonat!

Tässä minä tulen!

Kaikkine karvoineni!

Viuhti Tikkusen sylissä. Molemmat nallet on tehty samasta 'siili'-karvasta.
Se karva on aivan kuin siilin tikkuinen pinta, mutta nallea tehdessä tikut valitettavasti pehmenevät.

Viuhti-nallen kanssa elämä ei ole yksitoikkoista!
Mitä vain voi sattua milloin vain...

Viuhti on vapaa löytämään oman ihmisensä.

Viuhti löytyy Lahjapuoti Lipistä!

Sinfonia

Tämän kuparinruskean pikkuisen nallen varasi itselleen eräs nallejen ystävä jo siinä vaiheessa,
kun  nallen osat olivat vasta ommellut!

Niin voi käydä, kun nallerakkaus iskee päälle! Siitä ei pääse mihinkään. 

Nallen nimeksi piti löytää joku rakkaudellinen nimi...

Siitä tuli Sinfonia. 

Nallerakkautta! Se on ihan parasta.
Nallerakkaus - se ei särje sydäntä, vaan sydän on ehjä ja kokonainen ja ihan täynnä nallerakkautta!

Se on tunne, jonka ymmärtää vain toinen, joka tuntee samoin...

Sinfonia näyttää vähän hämmentyneeltä.
Uskon, että kun se tapaa oman ihmisensä, hämmennys haihtuu ja yhteinen sävel löytyy välittömästi.

Nallurin sadepäivä

Pitkästä aikaa Nalle-tallissa! Sadepäivänä sinne oli sopivaa mennä. Kymmensenttisiä nalleja tulossa. 

Huomasin jälleen, että melkein sama aika menee pieniä tehdessä, kuin isompiakin! Nivelten kiinnittäminen on semmoista sähläämistä...

Mutta edelleen; pikkuhiljaa valmistuu nalle. 

Syksyn maisemia alkaa olla tarjolla.

Maanpäällinen ampiaishelvetti

Tässä on kohta kaksi viikkoa taisteltu ampiaisia vastaan.
Heräsin eräänä aamuna painajaiseen, kun tupa oli 'täynnä' ampiaisia...
Lisäksi niitä oli kaikissa huoneissa, mitkä olivat valoisia. 

Ainut keino minkä keksin, oli ryhtyä imuroimaan niitä.
Lisää tuli koko ajan panelilaudoituksen rakosista.

Ampiaiset olivat tehneet pesän talon ulkolaudoituksen ja hirsiseinän väliin.
Viikkoa aiemmin niitä ilmestyi tupaan jo kymmenkunta, mutta en tajunnut silloin vielä reagoida. 

Hyönteistorjunta kävi tekemässä myrkytyksen.
Mutta kun on vanha talo ja vanhat laudat seinissä, jotka on lyöty kiinni jumalattoman isoilla nauloilla;
niin seinää ei ryhdytty purkamaan pesän paikan löytämiseksi.
Tämän pariviikkoisen ajan niitä pirulaisia on tullut sisälle; alkuun enemmän.
Imuri ja tappolinja käynnissä koko ajan. Nyt ehkä alkaa pikkuhiljaa helpottaa.

Kaikesta selvitään, mutta on ollut aika rasittavaa ja työllistävää.
Olisin mielellään ollut ilman tätä kokemusta!

Ampiaiset kuuluvat luontoon, juu kyllä; mutta eivät sisälle!!
Tänä kesänä on ollut erittäin runsas ampiaiskanta.
Kaikki metsässä työskentelevät ja liikkuvat ovat törmänneet ampiaispesiin.

Pikkuisten nallejen ompelua sain tehtyä ampiaisten tappamisen ohessa...

Iso nalle on ystävän ompelema.
Yhdessä tehden kaikki sujuu aina helpommin ja sujuvammin.

Neliapila-onnea

Aina on toivoa yhden neliapilan verran!