Tuohi

Tämä vaaleanharmaa, tuuheakarvainen nalle sai nimekseen Tuohi.
Nimi oli odottanut juuri tätä nallea!

Nallen valmistuttua menin kuvaamaan sitä läheiseen koivikkoon.

Ihan navetan takana pienellä pellolla odotti yllätys: hirviemä kahden viimekeväisen vasan kanssa!

Emähirvi otti välittömästi jalat alleen, kun näki minut.
Vasat jäivät hetkeksi ihmettelemään, niin että sain tallennettua ne kuvaan.
Sanottuani, että menkäähän siitä äidin perään; lähtivät nekin painelemaan metsä kohti.

Hirviperhe on käynyt niin sanotusti taloksi.
Päivittäin näkee niitä syömässä nurmipellolla ja metsien reunassa.

Tuohi syksyisessä koivikossa.

Keltaiset lehdet leijailevat maahan hiljalleen. 

Tuohi ja valkoiset koivunrungot antavat turvan ja tyyneyden, joka on ja pysyy.

Tuohi-nalle tuli varatuksi heti, kun olin laittanut siitä kuvan instagramiin.

Tämä nalle sai ison ja tärkeän tehtävän...

Joskus vaan käy niin.

Siitä tulee ystäväni isän muistonalle.

Isän, joka olisi lokakuussa täyttänyt 90 vuotta, mutta nukkui ikiuneen...

Isän, jolla oli nuorempana mustat hiukset ja nyt vanhana samanlaiset harmaat,
kuin Tuohi-nallen harmaa väri...

Isän, jolla oli tummat kauniit silmät ja lempeän lämmin sydän...

Isän, joka oli taitava käsistään ja teki tuohitöitä...

Isät. 

Isät, jotka menevät sinne, minne isät menevät...

Tuohi-nalle saa kantaa tuon rakkaan isän muistoa.

Elämä on yllätyksellistä.
Nallentekijänä saan olla mukana elämän suurissa ja koskettavissa kohdissa.

Sydämessä tuntuu samalla jotenkin hyvin raskaalta ja kevyeltä...