Vuoden viimeistä viedään

Tänään näkyi pitkästä aikaa aamunrusko, mutta hetken vain.

Vuosi sitten aloitin tätä Louhi-Nallen blogia
- hiukan ristiriitaisissa tunnelmissa.
Että mitäkä ja ketä varten?
Vuosi on nyt mennyt, ja olen pysytellyt
kelkassa mukana.

Eevert pääsi tutustumaan pihapiiriin ja hiukan metsäänkin.
Lumesta ei aamupäivällä vielä tietoakaan.

Miulle päin tullut palaute on ollut pelkästään
positiivista, mikä on ilahduttanut minua paljon.
Kiitos niistä kaikille!
Ne ovat auttaneet huonona hetkenä
uskomaan, että voin jatkaa tätä kirjoittelua...
Olen ajatellut, että aivan vapaaehtoistahan
blogien lukeminen on.
Kenenkään ei ole pakko seurata, ellei tahdo...

Konsta ja Miihkali oppaina.

Ja miulla on ollut mukavaa!!
Kertoilla hiukan elämästä maaseudulla.
Viljelystä, metsästä, käsityöläisyydestä...

Seikkailu mielessä Eevertillä...Konsta yrittää auttaa poikaa pois jäältä...

Ja tietysti nalleista...
Nallet ovat elämäni suuri rikkaus!!
En tiedä, mitä olisin elämässäni tekemässä,
ellen olisi löytänyt tätä nalle-maailmaa.
Se on antanut miulle niin paljon.

Kupsis! Niinhän siinä kävi! Tassut pysyivät kuitenkin kuivana!

Nallet ovat tuoneet elämääni paljon iloa.
Nallet vievät mukanaan ihmisille paljon iloa.
Ja sitähän me tarvitsemme.

Seikkailu jatkuu...

Jos nalle saa aikaan elämässä iloa,
sen avulla jaksaa ottaa vastaan vastoinkäymisen
ja pilvisen hetken...

Kaikkea vanhaa, mielenkiintoista romua löytyy!

On se vinossa!

Minun metsäni. Tällä metsävoimalla vuosi päättyy ja uusi alkaa.

Hengitän metsän tuoksua. Jaksan.

Polttopuuta.

Vuoden viimeinen päivä vuonna 2013. Lumeton. Valo loistaa koivikossa.

Eväät unohtuivat!!

Lunta tippuu hiljalleen, pompelipom...

...pikkukarhun varpaille, pompelipom, lunta putoaa...

...Eikä kukaan arvaakaan, pompelipom,
kuinka karhun varpaita aina paleltaa...

Louhi-Nallen tarina ja elämä jatkuu
täällä maaseudun rauhassa.
Kunhan vuosi on vaihtunut ja pääsen taas
kiinni arkirutiineihin tämän joulu-elämän jälkeen-,
työhuoneella odottaa monta nallen tekelettä.
(Joulun-alusaika on aina täynnä monenlaista
muuta käsityötä, kuin nalleja.
Silloin ei ehdi nallentekoa ajattelemaankaan!)

Työhuoneella yksi nalle odottaa aivan hiukan viimeistelyä,
toinen vähän enemmän.
Joku nalle on ainostaan nimenä mielessä,
mutta kyllä sekin vielä saa nallekarvan ympärilleen!

Metsän kuusi koristeli itse itsensä.

Jälleen valkoinen maa!

Kiitos Teille kaikille kuluneesta vuodesta!
On ollut ilo saada jakaa se kanssanne.
Kaikkea hyvää ja kaunista vuodelle 2014!

Joulu takana

Joulupullat. Ne rusinaiset.
Tuija Ohvanaisen savipajan tonttuvati.

Tätä Joulua vietettiin meillä oman perheen kesken.
Viisi ihanaa "lasta" ja myö vanhemmat.
Menneiden vuosien ja Joulujen muistot
kulkevat mukana.

Toffee, Viiru ja Haisuli.
Joulun ajan talossa kaikki kolme kissaa.
Välillä jopa sopivat samalle sängylle koisimaan...

Pikkusiskon tuoma amaryllis avautuu pikkuhiljaa..

...täyteen kukkaansa.

Tänä jouluna pieni kuusi. meille sopiva.
Yhdessä valittu ja hyväksytty.
Pieniä taikoja piti tehdä, että kuusi
saatiin pysymään pystyssä...

Koristeina vain kynttilät, huopapallot, minimuumimukit ja
Kalevala-korun vuosikoristeet.

Meillä on aina ollut kuusessa oikeat kynttilät.
Silloinkin, kun lapset olivat pieniä.
Sukulaisten ja ystävien kauhuksi...
Vain yhden kerran poika kiipesi kuuseen, jossa oli
kynttilät palamassa.
Ja pojan kummit olivat vierailulla...
Kuusi vietiin saman tien pihalle.
Onneksi tämä tapahtui vasta Joulun jälkeen.
Kummit kysyivät sen jälkeen vuosittain, että
vieläkö teillä on oikeat kynttilät kuusessa...
Eihän niitä vahtimatta polteta, vain silloin,
kun olemme niitä katsomassa.

Musta maa. Lumeton Joulu.
Lunta oli vain siinä, mihin sitä oli kasattu.
Nyt kaikki lumi on hävinnyt.
Muistelin isosiskon kanssa, että oliko lapsuudesssa
lumettomia Jouluja, kun mie en semmoista muista.
Sisko muisti, että kyllä oli.
Ja äiti oli laittanut verhot kiinni,
ettei se musta maisema näy...

Tontut nauttivat, kun saavat  keikkua villisti
kuka missäkin.

Kynttilänvaloa.
Siitä on meijän joulutunnelma tehty.

Vähän pientä kaunista tuiketta ulko-ovessa.
Ystävän tekemä sammalsydän.

 Sitten leikitellään kuusen alla...

 Vernerillä ja Viljami-tontulla on asioita...

 Konsta ja Miihkali mahat täynnä kinkkua?

Eevert riemuitsee täysillä nalle-seurasta.

Kuopus täytti tänään 17 vuotta.
Seitsentoistavuotisna on neito kaunehin...
Meijän vauva on kohta täysi-ikäinen!

Eevert

Joulupaketista löytyi nalle, Eevert.
Kummityttö pohjoisesta halusi antaa
tekemänsä nallen meijän nalletaloon
jatkamaan täällä nallen elämää.
Olin aivan töpinöissäni...

Muu perhe pyysi nallea nähdäkseen,
mutta mie vain pidin sitä sylissä, että ei vielä,
sen pitää saada miusta ensin hajumuisti, niin se
tietää, kuka siitä huolehtii...
Sitä onnentunnetta!!!
Kuin lapsena, kun kummitädin selän takaa paljastui
maailman ihanin nukke!

Eevert on toinen itse tehty nalle,
jonka olen saanut tekijältä.
Obaman sain muutama vuosi sitten
ystävältäni, kummitytön äidiltä.
Ihania nalleja ovat he.

Ensimmäisen yön Eevert sai viettää
sänkyni vieressä...
Sen jälkeen se on ollut toisten nallejen seurassa
tuvan rauhassa.

Paketista tupsahtaneena, hiukan hämmentyneenä vielä...

Mukana oli kirje, joka kertoo paljon.
Tippa tuli silmään sitä lukiessani...
Kummitytön luvalla se kuului näin:

"Hei ystävä hyvä!
Minä olen Eevert, paljon Suomea nähnyt,
mutta vielä on ainakin Pohjois-Karjala näkemättä.
Olen luonteeltani levoton,
siksi matkani taas jatkuu..
Olen vuosien saatossa asunut niin Oulussa, Jurvassa,
Mäntässä, Vantaalla, Helsingissä kuin Espoossakin.
Olen välillä asunut pahvilaatikon uumenissa.
Niistä vuosista ei ole paljoa kerrottavana,
mutta monta muuta tarinaa kylläkin.
Jos vain joku jaksaa kuunnella.
Minä, Eevert jo hyvään ikään tulleenani,
toivon saavani kodin luotasi.
Uskoisin, että se koti on minua odottanut
kaikki nämä vuodet.
Minulla on kuitenkin sinulle pieni toive!
Tahtoisin hetken istua autossasi,
nauttia ohi kiitävistä pelto- ja metsämaisemista
sekä vauhdin huumasta.
Sen jälkeen olen valmis asettumaan aloilleni,
istumaan yhdessä ystävien seuraan
tai vaikka tuvan hirsien päälle nauttimaan
yhdessä tonttu-ystävien kanssa tuvan menosta
ja kertomaan toisillemme tarinoita elämästämme.
Niitä on paljon.
Nalleterveisin Eevert ja kummityttö"

Joulukuusen oksalla piilossa vetämässä henkeä...

Terve! Mie olen Eevert. Otattehan ystäväksi?
Muisto, Miihkali, Wilhelm, Konsta, Paulo ja Verneri tutustumassa.

Konsta pitää huolta Eevertistä ja kertoilee talon tapoja.
Tämän parempaa kotia et olisi voinut saada...

Jussi, torikirppikseltä meille kotiutunut nalle oli iloinen Eevertistä. Se kun vielä vähän ikävöi korjauksessa olleen nallevanhuksen perään... Taika ja Eetu-tonttu kuuntelevat jo Eevertin tarinoita.

Tontut Viljami ja Santeri näyttävät Eevertille paikkoja.
Joulun jälkeen on taas luvassa kiipeäminen manttaalihirren päälle ja
seurailemaan sieltä tuvan touhuja.

Konsta, meijän nalleista maailmaa eniten reissannut, otti Eevertin lämpimästi vastaan ja lupasi lähteä kaveriksi autokyytiinkin. Kokemusta on hällä siitä vauhdin huumasta!

Joulukalenteri 24.12.

"Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen
Hiljaisuuden suuren alkaneen
Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon
Jää kiireet, taas aattoilta on

Kädessäin mä kannan
neljää pientä kynttilää
Jokaisen mä tahdon itse sytyttää
Yllä niiden kultaisina kimmeltää
nuo enkelit
Käy kello pyörimään

Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten
Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen
Palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden
Joulun sanomaa soi kello enkelten

Lapselleni sitten joskus aikanaan
kun hän kanssain kuusta koristaa
näyttää tahdon kuinka kellon tuon voi rakentaa
Saan lapsuuttain mä elää uudestaan

Kädessänsä kantaa
neljää pientä kynttilää
Jokaisen hän tahtoo kanssain sytyttää
Yllä niiden kultaisina kimmeltää
nuo enkelit
Käy kello pyörimään

Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten
Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen
Palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden
Joulun sanomaa soi kello enkelten"

(Enkelikello / T. Leskelä, M Toivanen)

Vanha enkelikello. Se kilkattaa yhä. Se on kaikista kaunein.
Yliopiston kuoro (JOY) lauloi joulukonsertissaan 11.12. sydämiin yllä olevan "Enkelikellon".
Enkelikelloon liittyy niin paljon muistoja vuosien varrelta...
Sen ääni tuo tuulahduksia vuosikymmenten takaa lapsuudesta -  aivan viime Jouluun saakka.
Aikanaan nekin rakkaat muistot kantavat meitä kaikkia elämässä eteenpäin.
Näin kaikki elämämme Joulut kulkevat mukanamme muokaten jokaista kulkijaa...

. . .

"- Nyt sinulla on pippuria niin paljon kuin tahdot,
Joulukarhu arvelee.
- Jos istutat lisää pippurimarjoja,
saat kokonaisen pippurimetsän!
- Hirveän paljon kiitoksia! sanoo Pieni karhu
onnellisena.
- Pippuri on pelastanut minut ja tähteni!"


(Leena Laulajainen / Metsän mesikämmen,
Lasten karhukirja,
Lasten Keskus 2010)

Tunnelmallista Joulua Teille kaikille!

Joulukalenteri 23.12.

"Aitat tutkii hän peljäten
lukkojen auki jäävän -
lehmät lehdoista uneksien
torkkuvat oljilla läävän..."
(Viktor Rydberg, Kotitonttu)

Meijän talossa on ollut tapana, että joulukuusi haetaan vasta aattoaamuna. Kaikki talossa olevat osallistuvat kuusenhakuun. Kuusta ei ole etsitty etukäteen, vaan se valitaan porukalla. Metsässä kahlataan niin kauan, että suunnilleen kaikille kelvollinen kuusi on löydetty. (Myös metsänhoidolliset seikat vaikuttavat kuusen valintaan...) Kuusi tuodaan suoraan tupaan paikalleen. Siinä sitä sulatellaan ja kuivaillaan vettä lattialta...Näin meillä. Tässä viime vuoden joulukuusi kuusenjalassaan...

. . .

"Pieni karhu alkaa aivastella ja havahtuu.
Syötyään muutaman pippurin
se on aivan virkeä.
Avaruusväsymys on tipotiessään."

. . .

(leena Laulajainen)

Joulukalenteri 22.12.

Siikakosken vanha silta viime Joulun aikaan.

Komperon Kotiseutumuseon joulutulet Jouluna 2012. Komperon kyläyhdistyksen ja museon porukka on valmistanut kymmeniä jäälyhtyjä. Kynttilät syttyvät tänään ja loistavat Joulun ajan Siikakoskella.

Sain ystävältä maalaamansa nalletaulun. Se on niin ihana. Pihkan näköinen nalle katsoa tapittaa mustilla silmillään niin, ettei malttaisi lähteä taulun luota pois...

. . .

"Mutta pieni karhu on jo unessa.
Joulukarhu poimii tassullisen
pippurimarjoja
ja pitelee niitä Pienen karhun kuonon edessä."

. . .

(Leena Laulajainen)

Joulukalenteri 21.12.

Pihka ja Vanamo ruispellon reunassa. Haisuli halusi taas tulla mukaan kuvattavaksi. Siniset kellot; ovatko ne Joulukelloja? Melkein voi kuulla niiden hiljaa kilisevän...Ja kesää on jo ikävä!!!

Viiru nauttii, kun aina löytyy joku ihana olento rapsuttamaan ja silittelemään! Voi kun olis Joulu ainainen... Nuoriso on siis jouluitunut kotiin. Äiti saapi emoilla...

Lunta tulvillaan on raikas talvisää... ja jos se kestää...saamme valkean Joulun!

. . .

"Nopeasti Joulukarhu istuttaa siemenen.
Pienen karhun tähdellä
pippuri kasvaa nopeammin kuin maassa.
Hetkessä siemen itää,
kasvaa tuuheaksi pensaaksi,
kukkii ja tekee hedelmää."

. . .

(Leena Laulajainen)