Saimi-täti

Tämä pieni, herttainen talo
kulkee meillä vieläkin "Saimin mökkinä",
vaikka se on jo 70-luvulta lähtien ollut
toisten kesämökkinä.
Saimi oli ja eli mökissään vuosikymmenet
yksin, leskeksi jäätyään.
Saimi oli äidin sedän vaimo, "Setä-Einon Saimi".
Meille penskoille aina "Saimi-täti".
Mökin tontti on lohkaistu meidän tilasta
vuonna yksi ja kaksi, kun setä on
erkaantunut tilalta pois.

Saimi piti kylän lapsille pyhäkoulua,
ja sinnehän meidän piti joka pyhäaamu mennä
riissivellin syönnin jälkeen.
Yhden kerran päätettiin vetkutella,
ettei meijän tarvitsisikaan mennä.
Mutta mitä vielä; koko pyhäkoulukarja
tuli hakemaan meitä kotoa...
No, saihan siellä herkullista sokerikaakkua
ja mehua tai simaa...
Ja lammastarroja vihkoon!

Saimi oli meillä vakio"vieras", eli tuttu.
Ikäänkuin hän olisi tehnyt meillä töitä huvikseen.
Aamulla saatoimme lapset herätä siihen,
kun Saimi jo veteli luudalla  tuvan lattioita puhtaaksi.
Hänellä oli vaivoinaan struuma,
ja siksi hengästyi helposti.
Kerran hänen meille tultuaan, kun eteisestä jo
kuului hengitys; pikkusisko sanoi, että
Saimin henki kuuluu jo!

Lapset tykkäsivät Saimista ja Saimi lapsista.
Nuorimman siskoni hoitajan virkaa hän toimitti
monta kesää.
Saimi kuljetti siskoa maitokärryissä mukanaan,
kun keräsi metsästä hakkuutähteitä hellapuiksi.
Liiterinsä oli kattoa myöten täynnä puita.
Niitä hellapuita riitti vielä mökin uusille
omistajille poltella vuosikausiks .

Ja aina lauantai- iltana Saimi tuli meille saunomaan.
Saunan jälkeen pedattiin hänelle peti
uunin kylkeen. kolpitsan,
eli kapeahkon kenkälaatikon päälle.
(Jossa muuten sai maailman parhaimmat
päivänokoset, eli silimäntäyteiset!)
Me lapset laitoimme tuoleja tueksi,
ettei Saimi putoa yöllä lattialle.
Ja joka aamu hän oli jo lähtenyt mökilleen
ennen meidän heräämistä.

Kylläpä Saimia naurattaisi talven tekemät lumileikit!

Muistan aina, miten Saimi sai minulta hikan pois.
Saimi haki meidän kulmakunnan postin
päivittäin kyläkaupalta.
Olin mennyt hakemaan postia hänen luotaan
ja hän sitten oikein äkäisenä kysyi minulta,
että ootko sinä muuten valehdellut?
Mie änkyttämään, että oonhan mie joskus narrannut...
Ja mietin, että mitähän Saimi nyt tarkoittaa.
Hetken päästä hän alkoi nauramaan kysyen,
että lähtikö hikka?!
Kyllä lähti!

Ja muistan, miten vaikeaa Saimin
oli luopua lehmistään, niistä kahdesta, -
kun ei olisi enää jaksanut hoitaa niitä.
"Millä sitä sitten elää, jos lehmiä ei ole..."
Silmissäni näen Saimin istuvan lypsyllä
maantien varressa, aidan takana.

Saimin matka päättyi meille Jouluaattona 1973,
70- vuotiaana.
Hän oli päässyt sairaalasta Jouluksi "kotiin",
eli meille, kun eihän sinne kylmään mökkiin
voinut yksin mennä.
Yskäkohtauksen ssatuaan menin hänen tuekseen
ja siihen päättyi Saimin elämä.
Mie ajattelin vain kaiken ikävän
keskellä, että Saimi pääsi Jouluksi kotiin.

Ihminen elää niin kauan,
kun joku muistaa hänet!
Saimi- täti elää meidän muistoissamme.

Olen tehnyt Saimi- nallen vuonna 2011.
Se on hyvässä hoidossa ystäväni siskolla.
Nimensä se sai Saimi- tädin mukaan!

Lupaus keväästä

Kohisten se tulee taas.
Kevät!
Ja on vasta helmikuun loppu!
Nämä lumikuvat ovat viikon takaa,
- nyt hanget ovat jo vajuneet paljon.

Olin eilen kokouksessa Helsingissä.
Siellähän kevät on jo pitkällä,
jos loskan ja ravan määrää katsoo.
Luntakin näkyi, mutta vähän.
Suomi on pitkä maa.

Mustarastaat ovat majailleet talven yli
pihapiirissä.
Juttelin niille tänä aamuna,
että kohta pääsette kuopsuttelemaan
pensaiden juurilla.
Vielä on kaikki lumen alla.

Tiaiset ja muut pikkulinnut
alkavat saada kevätlaulujaan ilmoille.
Yhtä helinää ja sointia!

 Kevään nuotistot levitetty hangille...

... valmiina kevään soitella.

Vihreys valmiina,
sammalen ja lumen liitto.

Metsäkauriit jatkavat ruokailujaan
metsän reunassa.
pyysin naapuria tuomaan rehupaalin,
että kauriit saavat syödä siitä heinää.
Hyvin se onkin niille kelvannut.

I-ha-nat!

Nalleilu- viikonloppu

Viikonloppu hujahti vauhdilla
nallekurssin merkeissä.
Kaksi ystävää tuli tekemään nallea Nalle-talliin.
Molemmat puhkuen nalle- intoa!
Toinen heistä oli pari yötä aiemmin nähnyt unen,
jossa hän oli ommella paukutellut liian pitkillä pistoilla
ja mie olin rökittänyt kunnolla...
Uskalsi kuitenkin tulla!
Hänelle tämä nalle oli ensimmäinen.
Oli mukava taas seurata työn etenemistä
ja sitä innostuksen määrää työvaiheitten edetessä.

Ensimmäinen vaihe;
kaavat nallekarvakankaan päälle...

Kiharaisesta ja pyörteisestä karvasta
voi nallenosia leikellä miten päin vain,
karvan suunnalla ei siinä ole niin väliä.
Mallina istuu miun Juuso.

 Sormustin Malesiasta asti...

Yhden päivän aikana saimme ommelluksi
kaikki nallen osat valmiiksi.
Kotiin mentyään oli toisen kurssilaisen mies kysellyt,
että missäs se nalle on.
"Ihan hiukan vain jäi viimeistelyä vaille"...

 Opettaja, opettaja, onko tämä näin hyvä?!

Työ ei suju, ellei välillä ravitse ihteesä!
Ruokaa ja kahvia sopivin välein.

Ja se maailma;
se tuli taas laitettua kohilleen!
Lähes kaikki sen osa-alueet käytiin läpi
kahden päivän aikana!
Vedet silmissä nauraen -,
ja välillä ne vedet oli myös kyyneleitä...

Voi sen lutuset tassunpohjat!

 Ja päihin piti jo korviakin mallailla.

Sunnuntai- aamu alkoi starttikahveilla
ja toisen kurssilaisen tuomilla karjalanpiirakoilla!
Vanilla- nalle saapui mukana seuraamaan
uuden kaverin valmistumista.

Samaten Blueberry, joka oli hiukan
syyttävästi katsellut sinisillä silmillään,
että milloinkas aiot minut saattaa valmiiksi...

 Päitä valmistellaan kiinnitettäväksi vartaloon...

ja jalkoja myös!
Nallen muoto alkaa hahmottua.

Pääasiassa nallen täyte, puulastu, meni nallen sisälle!
Rapatessa roiskuu...

Hipsistä heijaa!
Sunnuntai- ehtoolla nallet olivat tämän näköisiä;
vartalo vaille täytettä sekä viimeistelyt.
Mutta ilmeet alkoivat olla kohdillaan,
taisi myös nallen sukupuoli olla jo tiedossa!

Sovittiin jatko- nallekurssipäivä, että nallet
saadaan kokonaan valmiiksi.
Ja sitten on nämä nallet valmiina
valloittamaan maailmaa!
Ihana viikonloppu!
"Työasiat" eivät käyneet mielessä hetkeäkään,
sanoi toinen kurssilaisista!
Kevät on nallenteon aikaa!
Kohtahan ne karhutkin jo alkavat heräillä
talvipesistään...

Nallet lumileikeissä (muisteluja)

Lumet ovat alkaneet vajua lämpöasteiden myötä.
Pihamaat ja sivutiet ovat peilikirkkaalla jäällä.
Onneksi liiteristä löytyy "hiekoitus- sahanpurua",
siitä apu poluille.

 Mukava muistella talven paksuja kinoksia
ja nalle- seikkailuja lumessa.

Paulo ja Marius.

Konsta ja Miihkali.

Nikodemus ja Eevert.

Knuuti, Nikodemus, Eevert ja Wilhelm.

Muisto ja Paulo.

Verneri.

Vanhan isäntäkuusen kanto ja pölli
heräsivät henkiin, kun nallet valtasivat
leikeillään sen kesken talven pakkasten.

Lunta ja aurinkoa

Alkuviikosta saimme nauttia auringosta
koko taivaan täydeltä.
Pakkasesta huolimatta jo kevään tuntua.
Titityy-titityy-titityy,
kuuluu jo yhä useammin.

Tänä aamuna tulee sitten vaihteeksi lunta
enemmän ja vähemmän.
Onhan vasta helmikuu.

Nalle-tallin ikkunan näkymä.
Täytteleppä siinä sitten nallea!
Kun mieli tekisi vain ulos...

Tämän ihanan ruusukimpun
sai maanantai- iltana eräs liperiläinen
MTK- aktiivi tultuaan miehen ikään.
Kimpun teki liperiläinen taitava floristi.

Koivua sen olla pitää!
Saaja oli kimpusta onnellinen;
nämä ruusut eivät luupahda,
vaan pysyvät pystyssä seuraavat 50 vuotta!

Keltaista!
Kevättä.
Valoa.
Toivoa tulevaan.
Uskoa huomiseen.

Ja aurinko nousee varmasti
tulevinakin aamuina.
Tapahtuupa tuolla idän suunnassa
sitten mitä hyvänsä...

Kevään nalle- kausi avattu

Kevään nalle- kausi on nyt avattu!
Virallisesti.

Kuluneella viikolla aloiteltiin nallentekoa
Viinijärven "Kässäklupilla".
Kässäklupi on porukka naisia,
jotka kokoontuvat kahden viikon välein
tekemään yhdessä kuka mitäkin.
Pääasiassa käsitöitä.
Lupasin opettaa siellä nallen valmistamista
heille, jotka sitä haluavat.

 Tummanruskeita nallekarvoja odotellessa
alkunsa sai yksi ihanan kiharainen nalle.
"Minä aion tehdä monta nallea,
tämä on ensimmäinen!"

Tyttöset saivat leikitellä mukanani olleilla
pikkuisilla ja vähän isommillakin nalleilla.
Hyvin sopivat nallet istumaan lankarullien päällä!

Viikonloppu sujahti nallen teossa
nalle-tallissani.
Nalle- ystävä Lieksasta tuli nallentekoon.
Samalla miekin ompelin nallen kappaleita.

Mukavaa ja rentouttavaa yhdessäoloa.
Elämän iloisia ja murheellisiakin asioita
päiväjärjestykseen samalla,
kun kädet ahkeroivat nallen ompelussa.

Pisto kerrallaan, tikki kerrallaan.
Ei ihan hätäsen hommaa!

Ystävän tekemä Samuel ja miun tekemä Miitri
odottivat uutta kaveria kärsivällisesti.

Pelkkä täytetty pää kiinnitettynä vartaloon.
Tästä se lähtee.
Nallen elämä.

Pää ja jalat ehdittiin kiinnittää vartaloon.
Ja vähän malliksi kuonoa ja silmiä.
Siitä tulee Onnilii.
Nimi vaihtui valmistumisen edetessä.
Keskentekoinen nalle lähti Lieksaan
odottamaan jatkoa valmistumiselleen.
Hyvällä mallilla.
Onniliistä tulee ihana nalle!

Tuli semmoinen tutina,
että nalle-talli tulee olemaan tulevina viikkoina
miun työmaa aina, kun vain muilta töiltä
ja menoiltani sinne ehdin!
Kevät on nallenteon aikaa!