Kuule istuta vielä se omenapuu (Juice)

Kun olin viikko sitten matkalla Tampereelle,
sain siskolta viestin:
Käy viemässä Juicen haudalle punainen ruusu!
Vastasin, että jospa nostan
vain Juicelle yhden maljan.
Sisko kovisteli, että
ota vain ja toinen mulle,
mutta vie sitä ennen se ruusu!

Nuoremmat siskot ovat viettäneet vuosittain
Juice- muisteluiltoja marraskuun 24. päivä.
Heiltä saattaa tulla silloin
jokin salaperäinen viesti.
Pikkuhiljaa miullakin valkenee,
että jahas, heillä on jälleen Juice- muistelut!

Olihan se ollut miulla mielessä,
että jos joskus Tampereella käyn,
niin haluan vierailla Juicen haudalla.
Mikähän siinä on.
Se on jotain kunnioittamista ja muistamista,
samalla kun saa itsekin siitä paljon.

Ja niin kävin maanantaina ostamassa
yhden ruusun.
Illan suussa päivän ohjelmien päätyttyä
kävelimme MHY- ystävän kanssa
Kalevankankaan hautausmaalle.

Siellähän se.
Komea kivipaasi.

Käytävän toisella puolen lepäävät
Väinö Linna ja Veikko Sinisalo.
Hyvässä seurassa...

Kuva: Ystävä.

 
Muistui mieleen kesäinen valvottu yö
riihessä Juicea kuunnellen.
Voi, kaikki ne elämän laulut!
Tuli tosi hyvä mieli tästä pienestä
pyhiinvaellusmatkasta!

Katajainen ruusu.

Otimme maljat Juicelle.
Kermalikööriä visakoivun varresta.
Haudalle saapui myös nuori pariskunta, -
poika oli kotoisin Lieksasta!
Tarjosin heillekin maljat.
Tämä hetki jää mieliin lämpimänä muistona.
Juicen laulut elävät sukupolvesta toiseen.

Kuva: Ystävä.

Viime syksynä ilmestyi Antti Heikkisen
kirjoittama Juice- elämänkerta.
Melkoinen tiiliskivi.
Sitä lukiessani kuljin omaa elämääni
ja muistelin tapahtumia ja tunnelmia
Juicen laulujen kautta.

Ihmisen kokoinen elämä,
kiitos Juice!