Konsta nuorena nallena

Mainitsin Ernestine- nallen tarinassa,
että sen piti tilaajan toiveiden mukaan
olla lähinnä Konstan karvan värinen.
Ja että Konsta on jo vuosien saatossa
haalistunut ja ryvettynyt,
eikä sen karva enäää kiillä,
niinkuin uutena, nuorena nallena.

Sisko kaipaili kuvia Konstan alkuajoilta.
Kaivelin albumeja, niitä "valokuva-albumeja",
mihin ennen hyvään aikaan talletettiin valokuvat!
Otin sitten kuvat kuvista, Konstasta
nuorena nallena,
kun se vasta aloitteli kanssani yhteistä matkaa.

Kyllähän se näyttää niissä
kovin nuorelta ja hyväkarvaiselta!
Edessä ovat vielä lukemattomat reissut kanssani,
repussa metsäretkille ja nuotion ääreen,
nuotiosavujen tuoksuun.
Jonkun kerran Konsta on kuukahtanut nuotioonkin,
huolimattomuuttaan...

On se myös kaatanut kahvit päälleen ja
semmoista normaalia elämän tohellusta.
Tassut ovat kastuneet suolla kävellessä...

Konsta on päässyt mukaan myös
erinäisille reissuille ympäri maata
ja joskus jopa ulkomaillekin.
Eipä ole jokainen nalle päässytkään
reissaamaan, niinkuin Konsta.
Se sopii niin hyvin kainalooni,
kulkee kuin huomaamatta mukanani.

Mutta niinkuin ystävyys syntyy
yhdessä eletystä elämästä
ja yhteisistä muistoista;
niin syntyy lämmin kiintymys
ja rakkaussuhde myös nalleen.
Miulla se on tämä Konsta!

Konstalle tulee toukokuussa täyteen 12 vuotta.
Onko se nallen elämässä paljon vai vähän?
Ainakin se on ollut täyttä nallen elämää!
Yhden nallen kokoista elämää.
Konsta on saanut seikkailla valokuvakorteissani,
joitten mukana se tuo hyvää mieltä.
Sitä valokuva- seikkailua jatketaan.

Jatkamme siis yhteistä matkaa.
Ränsistyköön turkki, harventukoot karvat,
harmaantukoon pää,
tässä myö yhdessä vanhetaan!
Konsta on miulle se maailman ihanin ja rakkain nalle!