"Viimeinen lähtijä sammuttaa valot"...
Sanonta kuului muutamia vuosia sitten,
kun maatalouden alasajo oli kovimmillaan.
Surullista.
Sitä sinnittelyä täällä maasudulla yhä tarvitaan.
Enenevässä määrin päivästä päivään, vuodesta toiseen.
Suomalainen talonpoika on sitkeä,
mutta katkeaa se joskus vahvakin korsi.
Maatilat ovat ahtaalla.
Koko maa on syytä pitää asuttuna
ja suomalaisten elintarvikkeitten tuottajat hengissä.
Mitä Suomi olisi ilman elävää maaseutua?
Pelkkä luuranko.
Näissä ajatuksissa lähden muutaman päivän kokousreissulle.
Kunpa sitä henkeä löytyisi; päättäjillä täällä ja Brysselissä.
Joukkovoimaa ja yhdessä tekemistä, jaksamista.
Kohti huomista, parempaa sellaista.
Että niitä valoja tuikkii läpi Suomen.
Valoisia ajatuksia, lämmintä uunin kylkeä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti