Pöllit; ilo metsänomistajan silmissä

Konsta tarkistamassa, onko mitat oikein...

Harvennettu kuusikko oli iältään vajaat 50 vuotta.
Ylitiheään istutettu kuusikko oli harvennettu metsurityönä seitsemän vuotta sitten.
Edelleen se oli tiheä, mutta kasvu on silmin nähden valtavaa.

Koivikot olivat osin ensiharvennusta, osa jo toista kertaa.
Iältään 25-35 vuotta.
Vuodet ja vuosikymmenet vilahtavat niin nopeasti ohi.
Puut kasvavat - ne omin käsin istutetutkin!
Äkkiä huomaa, että niitähän on jo harvennettava ja tehtävä
kasvatushakkuita ja annettava tilaa jääville puille kasvaa täyteen mittaansa.

Ajatella.
Puu ei kasva vuodessa eikä kahdessa,
mutta kymmenessä ja kahdessa sen eron jo huomaa!
Harvennuksilta saa pieniä tuloja kaikelle vuosien hoitotyölle ja kasvattamiselle!

Entimuinoin oli tietämys,
että esimerkiksi kuusi tarvitsee tukkimittaan kasvaakseen semmoiset 80 vuotta.
Mutta eipä enää.
Kun kuusi on 50-60 vuotta, se on näillä leveysasteilla jo
saavuttanut tukkipuun pituuden ja paksuuden ja voidaan tehdä päätehakkuu.
Surkeata!
Joutuu (pääsee) hakkaamaan ne puut, joitten istuttamisen muistaa,
tai jotka on itse istuttanut!

Kyllä sitä puuta kertyy pieniltäkin aloilta.

Koivua pinossa, kuuset yhä kasvaa.

Kuka tai mikä?
Sellutehtaalla tämä voi koneessa herättää kummastusta!
Joutuu vielä raakkipuuksi, tyvi-erikoisuus.

Hmmm. Olisko tuosta kaveriksi vai juokseeko se karkuun?

Pikkuinen Pienensuon latosärkkä harvennuksen jälkeen.
Vanha mänty varjelee yhä uljaasti latoa.
Hakkuutähteet, eli latvukset ja muut hylkypöllit kerätään polttopuuksi.
Mukavaa touhua karsia ja kasata pinoihin odottamaan kevättä
- ja halontekoa.
Pikkuhiljaa ja vähitellen.
Hyvää liikuntaa ja ulkona oloa.
Energiaa ja lämpöä omasta metsästä.
Näillä pakkasilla ajatus lämmittää erityisen paljon!