Risupuita

 Pieni hulluus on aina suotavaa.

Olen tehnyt ennekin risupuita koivunoksista tai nuorista koivuista,
joita olen raivannut peltojen reunoilta.
Nyt sitä risupuumateriaalia on loputtomasti harvennuksen jäljiltä.
Se vain odottaa noutajaa ja tekijää.
Työstä se käy.
Valikoida ensin oksat, kuljettaa ne metsästä pois ja sitten
siistiä sopiviksi.
Ja vääntää risupuuksi rautalangan avulla...

 Minäkin haluaisin oman risupuun, sanoo Konsta.
Kaikenlaisia haluja, sanon minä...

 Pikkuruinen vanha pellonreuna oli istutettu koivulle
ja nyt sitä harvennettiin ensimmäistä kertaa.
Palstalle jääneet rungot pystyy hyvinkin laskemaan...
Karsitut latvukset odottaa kevättä.

 Siitä vain!
Oksien kasaamisesta se alkaa.
Vesurilla liiat pituudet pois.
Materiaali ei lopu!

 Työstähän tämä käy...
Saanko levähtää hetken?

Joko nämä riittää!
Tassut on jo ihan märkänä ja nenäkin vuotaa...

Konstan oma risupuu!
Voi, miten toinen on tyytyväinen!