Sateisena päivänä valmistunut nalle

Tämä tässä on nallenvalmistusputki.
Tarvikkeet laitetaan putken päähän, ja hetken kuluttua
valmis nalle putkahtaa putken toisesta päästä ihan valmiina ulos!
Helppoa!

Tämä pieni rentukanpoimijanalle on Vimme.
Sitä ei sateen tihkuinen päivä hidastanut.
Valmistuttuaan se jo mennä viipotti hymyillen poimimaan rentukoita.
Semmoinen kukkaisnalle.

Vaaksan mittainen; helmihyasintitkin kurkottavat ylemmäksi, kuin Vimme.
Valmiina seikkailuun!
Joka on jo alkanut...

Toukokuun viimeiset päivät

Naava, ystävän tekemä Justus, Muisto ja Konsta metsätunnelmissa

Luonto sai sadetta ylleen.
Kylvöt ja kaikki muukin kasvusto sai kaipaamaansa kosteutta.
Lämpötila ei kurkottele hellelukemia, eilen sateessa +4,
tänä aamuna hyvinkin alle 10.
Taitaa päästä Nalle-talliin töihin!

Mukavaa, vihertävää ja kaunista toukokuun loppua kaikille!

Peltohommia

Kuluneella viikolla saimme kylvötyöt tehdyiksi.
Jokusen verran tavanomaisesta myöhässä, mutta niinpä oli tämä kevät.
Pellolla ei tarvinnut olla yksin.
Linnut olivat pääasiassa valkoisia, eikä niitten seura ahdistanut!

Tälle lohkolle kylvettiin viime syksynä ruis!
Talvi tuhosi rukiin lähes kokonaan.
Jo syksy oli rukiin kasvuun lähdölle heikko ja talvi täydensi tuhon.
Ei pyhällä hengelläkään sitä saanut henkiin...
Näin kävi hyvin monelle rukiin kasvattajalle näillä seuduilla.
Tämä on niin tätä.
Harmittaahan se; menetetyt työt ja kustannukset, mutta ei maha mittään.
Luonnon armoilla, riskin ottoa.
Aina. Joka vuosi.
Koskaan ei voi tietää, mitä luonto antaa, ennen kuin sato on laarissa.

Lantalisän levityksen päälle muokkasin rukiivainaat lepoon
ja päälle kylvettiin ohra!
Tule, tule hyvä sato...

Päivän traktorisession jälkeen alkaa kehossa olla aika kypsä olo.
Ehtii ajatella hyvin paljon kaikenlaista.
Semmoista on viljelijän kevät.
Aurinko ehtii nousta, paistaa ja painua taivaanrantaan.

Tässä nivaskassa on kirjattuina Louhen tilan viljelykset vuodesta 1983 alkaen.
EU-sta ja sen tuomista kirjaamisvaatimuksista huolimatta
merkitsen vuosittaiset viljelytoimenpiteet edelleen perinteisille viljelykartoille.
Ihan huvikseni, ihan pirruuttani ja omasta halusta.
Ja tietenkin luomutarkastajaa varten on täytettävä heidän vaatimat kirjaamiset
heidän vaatimilleen lomakkeille ja kaavioihin.
Ehdottomasti pilkkuja ja pisteitä unohtamatta.
Mutta näille vanhoille ja perinteisille viljelykartoille kirjaan tapahtumat
niin kauan, kuin peltoja viljelen!
Toffee jostain syystä osoittautui viljelymyönteiseksi katiksi.
Se makasi yhden päivän karttapinon päällä!!
Herätti hilpeyttä.

Yksi onnellinen nalle

Loru onnellisena Monan hoivissa omassa kodissa.
Se päätyi sisko-äiti-mummi-tytär- mutkan kautta kummitytölleni Äitienpäiväksi.
Niinpä jälleen yksi onnellinen nalle sai kodin!
Ja yksi onnellinen sai nallen...

Kukkii, kukkii. Ja mitä muuta luonto tarjoaa?

Kukkia, kukkia, kauniita kukkia...
Ja miten se jatkuikaan pikkusiskon hyvin pienenä tyttönä
äidille kirjoittamassaan ja piirtämässään kortissa...
Nyt vihertää jo koivutkin! Sen verran, että huomaa.
Alkaa tuntua kesältä.

Ja maailman (?) inhottavin elukka on aktivoitunut jahtaamaan minua.
Punkki- yäk, yäk, yäk.
Hirvikärpänenkin tuntuu sen rinnalla aivan mitättömältä vaivalta.
Kun saman päivän aikana on kolme punkkikontaktia,
joista yksi tarrasi kiinni leukaan, niin alkaa iskeä paniikki.
Mie, rauhallisista rauhallisin...
Saapihan sen irroitettua, juu.
Mutta ihan oikeasti pelottaa ja hirvittää,
että jos huonolla tuurilla saa borrelioosin ja mitä pirulaisia muita tauteja ne levittääkään.
Pelätä ei saa... mutta, mutta, mutta.
Tein juoksuennätyksen metsästä kotiin ja punkkipihtien tykö,
kun tajusin punkin purevan!
Ja sen jälkeen tuntuu, että niitä on joka paikassa!
Vielä jatkuu työt metsässä.
Jokailtaiset punkkisyynit. Niinpä.
Onkohan punkilla ihan oikeasti joku tärkeäkin tehtävä ekosysteemissä.
Epäilen...

Konsta vain rauhallisena ihailee "peepuleepiä"!

Tulevaisuuden kuusi

Suomi 100 juhlii edelleen!
Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, kylvettiin Itsenäisyyden kuusi,
joka myöhemmin istutettiin Helsingin Kaivopuistoon.
(Siellä se kuusi kasvaa edelleen; pitänee käydä joskus halaamassa...)
Ja kun Suomi juhli 50- vuotista itsenäisyyttä,
istutettiin ympäri maata yli 30 000 Itsenäisyyden kuusen siemenistä kasvatettua Kotikuusta.
Muutama sellainen kasvaa kotikylälläni,
naapurin pihassa ja Komperon Kotiseutumuseolla.

Tänä vuonna, kun Suomi juhlii 100- vuotista itsenäisyyttään,
meillä on Tulevaisuuden kuusi- kampanja.
Sen tavoitteena on istuttaa mahdollisimman monta juhlapuuta
tai juhlametsikköä juhlistamaan itsenäistä Suomea
ja muistuttamaan jälkipolville, että puita on istutettu kautta aikojen.
Suomi elää metsästä, edelleen.

Olen metsäisen elämäni aikana istuttanut tuhansia puita,
mutta tänä keväänä ei ole istutustöitä metsässä.
Tulevaisuuden kuusen halusin istuttaa ja olla mukana tämän yhden kuusen verran.

 Kuusen paikan etsinnässä oli pohtimista.
Vaikka "tontti" ei olekaan ihan pienin, on pihapiiri rajallinen.
Päädyin talon taakse, metsän reunaan.
Siellä se ei varjosta ja kuusi saa itse taakseen metsän suojan ja turvan.

Siinä on toivottavasti hyvä paikka.
Kymmenen vuotta sitten kuolleen vanhan isäntäkuusen kannon kainalossa.
Sinivuokkojen seurassa on Tulevaisuuden kuusi!
Konsta oli istutuksessa itseoikeutetusti mukana.
Nostimme herukanlehtikuohuvan maljan kuuselle.


Kasva siinä seuraavat 100 vuotta Suomen mukana!
Tuo toivoa tulevaisuuteen, uskoa huomiseen!

"Joka on istuttanut puun,
ei ole elänyt turhaan"

Nyt ne kukkivat!

Tämän kevään valkovuokot eivät avautuneet Äitienpäiväksi.
Mutta nyt ne riemuitsevat auringosta ja lämmöstä.

Inkeri-nalle pääsi tuoksuttelemaan valkovuokkoja.
Muistelenpa samalla äitiä tässä kukkameren äärellä...
Lehtikuusimetsikkö näyttää jo hentoa vihreää,
- mutta koivut???
Mitä ne odottavat?

Ei vain vieläkään viherrä

 Mesiangervon punertavat lehdet.

 Vain kuuset vihreinä maisemassa.
Koivuissa ei aavistustakaan hiirenkorvista!
Joko huomenna?
Rankojen korjuu etenee linnunlaulun säestyksellä.

Kahvitauko.
Ja taas jaksaa.

Räksän pesä ja kauniit munat.
Jätin rauhaan, en liikuttanut.
Sen verran emoa minussa asuu!

Laulajalle Laulu- nalle

Mustarastaat lauloivat kevään riemua.
Syntyi nalle.
Sen nimeksi tuli Laulu.

 Laulu halusi laulajan matkaystäväksi.
Kulkemaan tätä matkaa elämässä eteenpäin.
Vaaleanpunainen... kuin nämä väriä vaihtaneet sinivuokot!

Sinivuokot ovat leskenlehtien ohella toistaiseksi ainoat kukkivat kaunottaret
kylmyyden keskellä.
Toukokuun lapselle voi sattua kelit, kuin kelit!

Laulu omassa kodissa.
Tutustumassa uusiin nalleystäviin.
Nalleperhe näyttää oikein hyvältä...

Nallevoimaa

Nallet ovat vallanneet tuvan puusohvan kokonaan!
Pieni nallekatras tuli käväisemään kotona Lipin myymälästä.
Onhan näitä.
Omia ja lähteviä.
Kesää odotellessa.
Hyvää tätä päivää kaikille!

Suomalaisuuden päivä oli eilen

Mutta tänään metsään käveli kaksi ihmistä.
Keräämään luontovoimaa ja metsän tuoksua.
Suomen värit huopasydämissä.
Ne keräsivät myös metsävoimaa kuusen kupeessa....

Ja sammalmättäällä.
Naava-nallekin saa oman tarpeensa.

"... metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat..."
(Jorma Etto/Suomalainen)

Kevään ensi rummutukset.
Metsälle.
Keväälle.
Metsävoimalle.
Auringolle ja kylmälle tuulelle.
Meille.
Tänään.

Ystävän nallet Justus ja Naava.

Keväällä on järki jäässä!

 Lokkeja ja myös valkovikloja iloittelemassa ita-auringon seurassa.

Pellolla lunta ja vettä...
Kevät, kevät, kevät!

Pieni nalle Aatto tassut raepallosissa.

Pakkasasteita päivälläkin.
Raekuuroja, lumikuuroja.
Ei voi kuin ihmetellä!
Lintujen ruokinta jatkuu edelleen, hätäapua niillekin ihmettelijöille.

Käsien lepuutusta

Aina välillä, puikoissa.
Kädet (ja selkä) joutuvat koville rankasavotassa
- samoin nallentäytössä.
Mutta kun töitä vaihtelee, niin pärjää...
Tänään talkoolaisvuoro Lipin myymälässä: lepopäivä siis!

Nallesta tuli kuin tulikin Neiti Kevät

Tämä nalle touhukas onkin semmoinen,
että sille sattuu ja tapahtuu!
Melekonen koheltaja, vaikka näyttääkin niin rauhalliselta...
Tassuun piti ommella paikka, ennen kuin nalle oli edes valmis!
Näinkin voi käydä.

Nallesta tuli Neiti Kevät.
Vihertävä neitokainen.
Seikkailee kivikossa...

... eikä yhtään varo tassujaan!

Kaunein laulu keväästä on mielestäni
Sir Elwoodin Hiljaisten Värien "Neiti kevät".
Sen kuuleminen sykähdyttää aina!
Niinpä tämä nalle sai laulun nimen.

Raparperi ponnistaa, niin minäkin!

Neiti Kevät saa siis tehdä ihan mitä sen huvittaa!
Vaikka köllötellä sinivuokoissa.
Kyllä töitä ehtii tehdä sitten vaikka huomenna!

Hidas ja nopea kevät

Vielä löytyy varjoisista metsistä lunta!
Ja rippeitä pelloillakin.
Rankasavotta etenee pikkuhiljaa.
Toiveissa olisi saada latvukset kasattua ennen ökkömönkiäisiä;
itikoitten kanssa metsässä työskentely ei ole kivaa...
Keväisiä töitä.
Ja kun taivaalta rätkii vettä tai räntää, voi jatkaa nallentekoa...

Kullervo, Vapunpäivänä valmistunut

Aurinko jo vähän lämmittää porraskiveä.
Passaa siinä juuri valmistuneen nallen istua
ja katsella uusin silmin maailmaa!

Mielessä soi sibeliuksen Kullervo- sinfonia;
Joensuun Mieslaulajien jyhkeällä äänellä: "Kullervo, Kalervon poika..."
Siinäpä vapunpäivän nallelle perinteinen nimi!

Tällä nallella on saappaat syvällä mullassa.
Se niin odottaa pääsyä kävelemään pitkin pellon reunoja...
Kunhan maa tästä vähän kuivahtaa.

Onneksi nahkatassut eivät ole arat savelle...

Vanha hevosvetoinen äes lepää kivikossa, pellon vierellä.

Nalle niin tykkää kaikesta vanhasta!
Vaikka itse onkin ihan uusi ja nuori.
Toisilla on se viisaus heti synnyttyään...

Vapputunnelmia

Näin meillä.
Ei pääse vielä pellolle töihin;
ellei lumessa kahlaamista lasketa työksi.
Hauskaa Vappua!