Peltohommia

Kuluneella viikolla saimme kylvötyöt tehdyiksi.
Jokusen verran tavanomaisesta myöhässä, mutta niinpä oli tämä kevät.
Pellolla ei tarvinnut olla yksin.
Linnut olivat pääasiassa valkoisia, eikä niitten seura ahdistanut!

Tälle lohkolle kylvettiin viime syksynä ruis!
Talvi tuhosi rukiin lähes kokonaan.
Jo syksy oli rukiin kasvuun lähdölle heikko ja talvi täydensi tuhon.
Ei pyhällä hengelläkään sitä saanut henkiin...
Näin kävi hyvin monelle rukiin kasvattajalle näillä seuduilla.
Tämä on niin tätä.
Harmittaahan se; menetetyt työt ja kustannukset, mutta ei maha mittään.
Luonnon armoilla, riskin ottoa.
Aina. Joka vuosi.
Koskaan ei voi tietää, mitä luonto antaa, ennen kuin sato on laarissa.

Lantalisän levityksen päälle muokkasin rukiivainaat lepoon
ja päälle kylvettiin ohra!
Tule, tule hyvä sato...

Päivän traktorisession jälkeen alkaa kehossa olla aika kypsä olo.
Ehtii ajatella hyvin paljon kaikenlaista.
Semmoista on viljelijän kevät.
Aurinko ehtii nousta, paistaa ja painua taivaanrantaan.

Tässä nivaskassa on kirjattuina Louhen tilan viljelykset vuodesta 1983 alkaen.
EU-sta ja sen tuomista kirjaamisvaatimuksista huolimatta
merkitsen vuosittaiset viljelytoimenpiteet edelleen perinteisille viljelykartoille.
Ihan huvikseni, ihan pirruuttani ja omasta halusta.
Ja tietenkin luomutarkastajaa varten on täytettävä heidän vaatimat kirjaamiset
heidän vaatimilleen lomakkeille ja kaavioihin.
Ehdottomasti pilkkuja ja pisteitä unohtamatta.
Mutta näille vanhoille ja perinteisille viljelykartoille kirjaan tapahtumat
niin kauan, kuin peltoja viljelen!
Toffee jostain syystä osoittautui viljelymyönteiseksi katiksi.
Se makasi yhden päivän karttapinon päällä!!
Herätti hilpeyttä.