Ja miten se jatkuikaan pikkusiskon hyvin pienenä tyttönä
äidille kirjoittamassaan ja piirtämässään kortissa...
Nyt vihertää jo koivutkin! Sen verran, että huomaa.
Alkaa tuntua kesältä.
Ja maailman (?) inhottavin elukka on aktivoitunut jahtaamaan minua.
Punkki- yäk, yäk, yäk.
Hirvikärpänenkin tuntuu sen rinnalla aivan mitättömältä vaivalta.
Kun saman päivän aikana on kolme punkkikontaktia,
joista yksi tarrasi kiinni leukaan, niin alkaa iskeä paniikki.
Mie, rauhallisista rauhallisin...
Saapihan sen irroitettua, juu.
Mutta ihan oikeasti pelottaa ja hirvittää,
että jos huonolla tuurilla saa borrelioosin ja mitä pirulaisia muita tauteja ne levittääkään.
Pelätä ei saa... mutta, mutta, mutta.
Tein juoksuennätyksen metsästä kotiin ja punkkipihtien tykö,
kun tajusin punkin purevan!
Ja sen jälkeen tuntuu, että niitä on joka paikassa!
Vielä jatkuu työt metsässä.
Jokailtaiset punkkisyynit. Niinpä.
Onkohan punkilla ihan oikeasti joku tärkeäkin tehtävä ekosysteemissä.
Epäilen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti