Mitä keväthalla saikaan aikaan?

Mitä?
Aurinko paistaa ja täällä vihertää kaikkialla.
Hallaa ei näy missään...
Vai näkyykö?

Tämä nalle sai nimekseen Halla.
Sen karva oli oikean siilikarvan oloista, piikikästä mohairia.
Mutta mitä vielä; nallea täyttäessä ja käsissä pyöritellessäni
karva pehmeni ja piikit sulivat!
Tämmöinen ruskeankihtaava nalle siitä sitten syntyi.

"Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista.

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!

Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli."

- Kirsi Kunnas, Tunteellinen siili -

Tuon rakastettavan ja ihanan, Kirsi Kunnaksen lorun
osasin lasketella aikoinaan ulkomuistista.
Ja tippahan siinä oli tulla silmään.
Kun se siili oli niin yksinäinen...

Hallalla on nimestään huolimatta lämmin sydän ja hymy.
Luontotutkija.
Näkisipä vielä oikean siilin!