Se oli sateinen päivä säätiedotuksista huolimatta...

Olipa se keskiviikko mukava nallenäyttelypäivä!
Seurana oli ystävä pohjoisesta, joten aika kului siivillä.
Ja riihi oli välillä "tupa täynnä".
Lapset juoksivat riihen ympäri - ulkona!

 Keskiviikon ensimmäiset nallevieraat; herttainen tyttönalle Vilma ja nimetön nalle.
Mukavia vieraita!
Sydäntä lämmittää myös nämä nallekohtaamiset.
Päivään mahtuu paljon keskusteluja sekä ajatusten vaihtoa nallejen sekä riihen ympärillä.

 Mahtavat nallevieraat muutaman kilometrin päästä; Anselmi ja Helmi.
Kookas Anselmi-nalle näytti ihan elävältä, kun se painautui omistajansa syliin...

 Jonas- nalle, 14-vee,  tervehti tekijäänsä kassista

 Tuliaiskimppu emeritus-kukkakauppiaan käsialaa.

 Ihan vähän ehdin leikkaamaan pienen, tilatun nallen osia.
Sen verran, että on aluillaan!
Riihessä on mukava tehdä nalleja - tai muita käsitöitä.
Ystävä neuloskeli kahvinkeiton ohessa tyynynpäällistä...

Otso ja Ohto jäivät seurustelemaan näyttelynallejen kanssa.
Riihinalle Antin etsintä on osoittautunut suosituksi lapsivieraitten parissa!
"Onko se tämä, onko se täällä..."
Antti lymyilee piilossa, mutta on löydettävissä - kun vain jaksaa hakea.

 Päivän viimeinen näyttelyvieras huuteli pois mennessään,
että ootko huomannu onnenapilasi täältä polun varresta.
Enpä ollut huomannut.
Ja vielä uudelleen kuului:
Mie laitan tämän kastelukannun nokan osoittamaan siihen apilaan,
niin löydät sen!!

Ja löysinhän mie!
Päivän onnenapila!
Riittäköön siitä vielä monelle päivälle...