Meidän patikointi alkoi lauantai-iltana Posion Korouoman pohjoispäästä.
Siitä haastavammasta. Totta kai. Luulot pois epäilijöiltä!
Koivukönkään koski otti meidät kuohullaan ja pauhullaan vastaan.
Hei, oottooten minnuu, elekee jättee!!!
Konstan kokemuksia patikoinnista;
se löytää aina ne parhaimmat paikat lekotella ja levähtää hetken.
Milloinkaan ei ole niin niin väsynyt, etteikö vanamo-mättäälle selkä taipuisi!
Rinkka selässä.
Vanamot kukkivat Posiolla kauneimmillaan.
Sen tuoksu antoi voimaa ja tunnetta kävelyyn.
"Lapissa kaikki kukkii nopeasti... "
Suon voimaa;
lakat olivat pienellä supulla.
Parin viikon päästä patikoijat saavat poimia voima-marjoja ihan polun varrelta.
Talvikki- kaunotar.
Kalliojärkäle piti omaa hiljaista puhettaan kulkijoille.
Vain (lähes) tarpeellinen mukana...
Mie en ollut ennen patikoinut rinkka selässä; olin tehnyt vain päiväreissuja repun kanssa.
Kokeneimmat kulkijat kantoivat teltat, mutta kertyihän sitä silti rinkalle painoa.
Sunnuntain pitkä patikointi ja nousut kävivät kyllä voiman päälle,
mutta askel kerrallaan...
Yhden pitkän nousun puolivälissä poika nappasi minunkin rinkan olalleen, omansa lisäksi,
ja juoksi rinteen ylös...
Huutoni ei pysäyttänyt menijää! Olipa kevyt jalka miulla!
Tytär sanoi, että kun ruumis joutuu kovalle koetukselle, niin mieli lepää.
Se on niin totta!
Kotiin palattua polvet huutivat hoosiannaa, mutta pian ne palautuivat.
Siellä se on ylhäällä poika.
Eikä kestänyt kuin hetkisen vain, kun oli kuulunut:
Miepä kiipeen tuonne ylös!
Varsinainen Korouoman kunkku.
Tämä kivikko ei siis kuulunut polkuun, vaan ihan vain semmoinen ylimääräinen juoksu.
Huvikseen...
On siinä kivien kolina ollut, kun tämäkin kiviputous on alkunsa saanut!
Niin kauas, kuin silmä siintää...
Ihan vain pikkuisen paskat portaat...
Kaiteita puuttui ja porraspuut olivat pahki- lahoja.
Voi Metsähallitus vai Posion kunta.
Ettei vain sattuisi vahinkoja!?
Miun jalan alla petti yksi porras ja jalka humpsahti läpi.
Onneksi ei sattunut pahemmin.
Portaita oli reilut 300.
Osittain portaitten ja siltojen uusimista olikin jo tehty; eli pikkuhiljaa?
Suositummalla reitillä Korouoman eteläpäässä polut olivat hyvin hoidettuja.
Ylös päästiin.
Maisemat aivan huikeat.
Korouomaa parhaimmillaan.
Olimme ensimmäisen yön Julmakallion laavulla.
Teltta vähän kallellaan, mutta niinhän se elämäkin välillä on.
Kyllä pannukahvi nuotiolla keitettynä maistuu parhaalta!
Kahvia keiteltiin monta pannullista peräkkäin - kovia kahvin juojia olemme kaikki.
Murukahville tuli täystyrmäys eväitä suunnitellessa.
Ei puhettakaan. Olkoon vain kuinka kevyttä kamaa...
Ja tyttäret hirnuivat yhden illan, kun esitin pakastavani täysmaitopurkin kahvimaidoksi.
Halpaa huvia!
Ihan piruuttani pakastin pienen pullollisen täysmaitoa iskukuumennetun lisäksi.
Oli maitopullon haluajia miun lisäksi muitakin!
