Nalleterapiaa

Nallenäyttely riihessä jatkuu.
Olen niin nauttinut riihi-viikosta!
Riihen tunnelma on jotenkin niin täydellisen rauhoittava ja hoitava.
Saan istua siellä ja touhuta nallenteon parissa vieraita odotellen.
Onkohan miulla mitään elämää näyttelyn päättymisen jälkeen...!?
Kukapa kieltää jatkamasta nallehommia riihessä sen jälkeenkin!
Ei kukaan...

Tämä nallevanhus tuli vierailulle Juuasta ystävän mukana.
Miten vanha Hermanni lieneekään; kirpputorilta pelastettu.
Aivan täydellisen ihana nalle. Rakastettu karvattomaksi jo edellisessä elämässä...
Ja se sai uuden elämän ystäväni hoivissa.
Ei ole nallen elämä mennyt ollenkaan hukille, ei.

Hermanni on vähän surullinen, mutta niin oli ystäväkin.
Elämä välillä on.
Nalleterapia oli tiistaina tarpeen...
Nallet lohduttaa isossa ja pienessä surussa.

Miun tekemät Helmi ja Hilla sekä Hermanni.
Helmi ja Hermanni ovat kuulemma erottamaton pari;
istuvat sylikkäin ja vierekkäin vanhan tuolin päällä.
Hilla-nalle odottaa tänä kesänä lopultakin muuttoa Australiaan.
Siellä sitä jo kovasti odotetaan.
Jännittääköhän sitä pitkä matka? Jospa se tapahtuisi muuten, kuin purjehtimalla!

Tämä oli pian 6-vuotiaan näyttelyvieraan oma PIKKU-NALLE.
Tähänkin nalleen liittyi koskettavan viehättävä tarina - mutta jääköön se salaisuudeksi!
Pikku-Nalle poseerasi anopilta saamani karhun kainalossa.
Karhu on kotoisin Lieksasta.
Välillä pitää muistaa levätä; tämä karhu on leporähmällään siitä muistutuksena!

Pikku-Nallen omistaja kuvaili nalleja ahkerasti omalla kamerallaan.
Aikoi näyttää kuvia sitten pikkuveljelle.
(Mie saan äidin luvalla laittaa nämä kuvat tänne!)

 Aika hyvää ja hellää hoitoa...
Puolin ja toisin.

Fiia oli löytänyt ikkunan välissä istuessaan pienen pienen perhosen.
Sen elämä oli päättynyt.

Elämä jatkuu.