Riisin Rietas

Voi miten lyhyeltä ja nopealta Riisin Rietas tuntuikaan viime syyskuun
ensimmäiseen patikointiin verrattuna.
Tuttu ja kerran kuljettu on aina lyhyempi, kuin ensikertalainen!
Polkuja oli kunnostettu toden teolla.
Märkiin suopohjaisiin kohtiin oli kauttaaltaan ajettu mursketta.
Mikäpäs siinä on kulkijan taivaltaa!
Suosittu kohde edelleen; parkkipaikka oli täynnä autoja ja patikoijat olivat
hajaantuneet eri pituisille reiteilleen.

Tapion pöydän ihailijat.

Tätä näkymää riitti silmän kantamattomiin...

Ja Konsta- näkymää myös!

Kyllä.
Sielu lepää.
Muistimme nauttia joka sekunnista ilman itikoita!!
Korouoman pohjalla oli; sanotaanko, ihan kiusaksi asti seuralaisia...

Polku jatkuu, kahvitauko on ohi; jatketaan jo...

Puolukat kukassa.

Ja karpalot kukassa.

Oikea muurahaiskarhu!

Mykistävää...

Oliko ihan pakko kavuta sinne ja jumittua?!

Voimahalaus Karhunkallopetäjälle tai -petäjältä.

Kuollunna ja kuivununna onpi tämä Tapion pöytä.
Poika muisteli riparileirin patikoinnilla tämän kuusen katveessa otettua ryhmäkuvaa.
Sieltä ne muistot palailevat!