Elokuun aurinkoiset ja kanttarellit

Kanttarellit loistavat kilpaa auringon kanssa.
Kun on ollut "sateinen" kesä, niin tuntuu, ettei aurinkoa näy lainkaan.
Elokuussa oli 12 täysin sateetonta päivää!
Eli aurinkoakin on saatu.
Joskin lisäpäivät eivät olisi olleet yhtään haitaksi.
Viljojen valmistuminen on kuukausikaupalla myöhässä.
Joku sanoi, että tarvittaisiin kaksi kuukautta poutaa, että kaikki ehtivät valmistua.
Jää nähtäväksi.
Toiveissa siis piiiitkä ja lämmmmin syksy!!

Puolitoista tuntia nautintoa kanttarellipaikan äärellä.
Karhuakaan ei kuulunut tällä kertaa.
Sain muistella viimekesäistä karhun läheltä piti- kohtaamista...

Konsta- karhulainen kuitenkin mukana!
Puoli korillista luonnon herkkuja.
Täydellisiä.
Miesväki kehui kanttarellikastiketta.
Itse maistoin pienen lusikallisen; oli se hyvää.

Pilvistä, tuulista elokuun TOISEKSI viimeistä päivää!
Sadekin on luvassa...

Ilomantsi; Suomen karhuisin kunta

Kaunis lauantain varhainen aamu, kun ajelin kohti Ilomantsia ja Karhufestivaalia.
Sateen jälkeistä usvaa, sumua, hämyä.

Se oli minulle!
Sattumalta tien varresta löytynyt. Onnenapila.

Tyyntä.

Suolammesta kohoavat hämyiset tarinan kertojat...

Ilomantsin tori ja Karhufestivaalit.
Ainoat oikeat nallekarhut!
MSL-n Timo Reko oli ystävällisesti pystyttänyt minulle katoksen valmiiksi.
Se oli todella tarpeen; kaksi kovaa sadekuuroa piiskasi festivaaliväkeä päivän aikana.
Nallet säilyivät kuivin karvoin.
Mukava päivä ja pitkästä aikaa koettu myyntikokemus.
Kannatti lähteä Suomen itäisimpään kuntaan!

Kylän raitilta muutamia otoksia karhuvestoksista.

Että kun aikuinen ihminen ottaa nallet vakavasti...

Tapasin sattumalta naisen, joka kävi Louhi-Nallen 100 nallea- näyttelyssä
lapsikatraan kanssa.
Osa lapsista oli hänen omiaan, osa lainalapsia.
Olivat se porukka, jota oli pitänyt hillitä mukaan lähtevien nallejen määrässä...
Kysyin, että mitä lapset tykkäsivät nallenäyttelystä.

Olivat kuulemma olleet vaikuttuneita.
Asiasta oli kovasti keskusteltu ainakin heidän perheessä.
Että kun ihan oikeasti aikuinen ihminen puhuu nalleista vakavasti
ja pitää nalleista, - niinkuin lapset!

Lämmitti sydäntä...
Nämä lapset kulkevat varmasti aikuisinakin nalle kainalossaan!

Korouoma, Posio. Kuva: Petriina.

Karhufestivaalit

Konsta odottaa jo lauantaita ja miettii, mahtaako se päästä mukaan
Ilomantsin karhufestivaaleille!
Minunkin lähtöni on toistaiseksi arvoitus;
sateen alle en voi nallejen kanssa lähteä.
Pitää kysellä katosta ja suojaa yllensä...

Tänään Ilomantsissa pärähtää moottorisahat käyntiin
ja karhuja alkaa syntymään pölleistä.

Naanuna

 Aurora löysi kauniin pallon.
Niin valmis ja ehjä.

Ja minun mieleeni tuli Pertti Niemisen runo maamunasta...

"Mitä sinä teet, isoisä?
    Minä poimin sieniä.
Reetakin poimii.
     Hei, älä sitä ota, se on huono sieni.
                    PUF!
Hui, mikä se oli?
     Vanha maamuna.
Naanuna!
                    PIF! PAF! PUF!
                    PÄF! PYF! PÖF!
     Tule jo, Reeta!
Kohta!
                    PIF! PAF! PUF!
                    PÄF! PYF! PÖF!
                    PIF! PAF! PUF!
     Mitä sinä teet?
Minä nappaan naanunia!
                    PIF! PAF! PUF!

Ruskea pöly peitti kaiken näkyvistä. Meidän takapi-
halla kasvoi miljoona vanhaa naanunaa."

Pertti Nieminen/Kuusi silmää, kuusi korvaa
Otava, 1981

Nalle- sisarusparvi valmistui

 Erään mummin lapsenlapsille tilaamat pienet nallet ovat valniina matkaan.
Ne mahtuvat oikein hyvin istumaan isän tekemään pahkakulhoon.
Nallet ovat noin kymmensenttiset.

 Helmi, tyttönen.
Pienen pahkakulhon pohjaan on raaputettu "Inkerille 24.6.-56"

 Lenni.
Lapsista nuorimmainen.

 Leevi.
Isoveli.

Sulassa sovussa.
Nallet on tehty saman mallin mukaan.
Jokaisesta tuli omanlaisensa persoona.
Ihan kuin lapsetkin.

Riihinallet vain hupenee...

Sisko ja tyttärensä piipahtivat ja heidän nallensa lähtivät riihestä kotiin.
Nallet saivat viettää unohtumattoman kesän nalle-näyttelyn tunnelmissa.
Riittää niillä muisteltavaa toviksi...

Luukas,  Jasper, Lars, Kaarna ja Eetu.

Edward, Veerti, Jahvetti ja Joeli.
Kotimatka voi alkaa.
Mukavaa, kun olitte!
Muutama vieraileva nalle odottaa vielä noutajaansa riihessä.
Syyskesä on jo kovin kostea; omatkin nallet pitää kohtapuoliin kuljettaa sieltä talon lämpöön.
Saa nähdä, pääsevätkö ne myös ensi kesänä seikkailemaan riiheen...

Marjoja, marjoja

Metsään tekevi mieli.
Lakat on kerätty, mustikoita aloteltu.
Mustikat ovat paikoin kärsineet sateesta ja marjat ovat vesiposkia.
Mutta metsä vain vetää puoleensa!
Vatutkin kypsyvät. kaikki yhtä aikaa...
Onneksi herukat vielä vähän viivyttelevät.
Marjaista elokuun jatkoa siis!

Serkkutapaaminen

Vietettiin viikonloppuna yönseutu miehen serkkujen kanssa Konnevedellä.
Edellisestä vastaavasta, koko serkkuporukalla tapaamisesta heillä oli vierähtänyt
nelisenkymmentä vuotta.

Viime kevättalven aikaan oli suvussa kahdet hautajaiset peräjälkeen -
ja serkuksille tuli ajatus, että voisi sitä joskus kokoontua iloisimmissakin merkeissä.
Nyt oli iloisemmat merkit!
Sitä naurun, muistelemisen ja tarinan kerronnan määrää!
Koolla oli anopin sisarusten jälkeläisiä puolisoineen, yhteensä 24 henkeä.
Oli mukavaa.
Nyyttikesti- periaatteella mentiin ja ruoka ei todellakaan päässyt loppumaan!

Konsta kaipailee airoja paikoilleen.

Serkkuseurat olivat yhden serkun mökillä; saaressa.
Siellä serkukset olivat viettäneet lapsuudessaan ja nuoruudessaan kesäisiä hetkiä
yhdessä vanhempien kanssa. Eli yhdessä olon perinne oli alkanut jo edelliseltä sukupolvelta.
Saareen soudettiin nyt kirkkoveneillä.
Eikä suinkaan suorinta tietä, vaan kiersimme kilometrin pituisen saaren ympäri.
Niin saimme nauttia soudusta!

Ja veto! Veto! Veto! Veto!
Sujuihan se jonkin ajan päästä jo ihan hyvin!
Pientä airojen kolinaa välillä... Anteeks, anteeks, umphh, pirskutarallaa, ööööh...
Osalle kirkkovenesoutu oli ensimmäinen ja nautintohan se on yhdessä vedellä!

 Ehkä paras savusauna, jossa olen milloinkaan saunonut!
Se on rakennettu savusaunaksi vanhasta aitasta.
Vanhat hirret sen hyvyyden tekevät, sanoi rakentaja.

Katseenvangitsija saunan seinällä...

 Kun se rakkaudella ja huolella lämmitetään, lopputulos on pelkkää hyvää!
Saunasta ei olisi malttanut lähteä ollenkaan pois...
Yöllä menin köllöttelemään välilauteelle ja lepuuttamaan selkääni,
kun ukkosrintama viivytti meidän saaresta pois lähtöä.
Savusauna-tontun juttuja siellä pimeydessä ja hiljaisuudessa kuuntelin...
Lapsuuden savusaunassa saunomiset nousivat muistoissani iholle saakka.

 Niin kaunis on hän!

Sieltä se nousee etelästä; ukkonen.
Ja saarestahan ei ehditty alta pois ennen sadetta ja salamointia.
Ja pimeyttä!
Ukkosrintaman mentyä isäntä kuskasi moottoriveneellä yön pimeydessä
vieraita muutaman lastin mantereelle yöpymään.
Enpä ollut aiemmin ollut venekyydissä pilkkopimeässä...
Pientä jännitysmomenttia vettä pelkäävälle.
Matka oli onneksi hyvin lyhyt.
Yksi kirkkoveneporukka oli myös soutanut yöllä majapaikkaan.
Se olisi varmasti ollut näkemisen arvoista; jos pimeässä olisi jotakin nähnyt...

Ehkä serkkutapaamiset saavat jatkoa tulevina kesinä!

Visiitillä Ilomantsin Nukke- ja Nalletalossa

Poikkesin Ilomantsissa ihan asian perästä.
Ehdin jälleen piipahtaa Ilomantsin Nukke- ja Nalletalossa tervehtimässä nalleja ja nukkeja.
Ne vain siellä jotenkin kummallisesti lisääntyvät joka käynnin välissä...

Ihana talo!
Kannattaa käydä tutustumassa, jos siellä päin liikkuu!

Ja Ilomantsissa järjestetään neljännen kerran Karhufestivaalit 24.-26. elokuuta.
Louhi-Nallen nalletkin ovat tehneet päätöksen festivaaliin osallistumisesta!
Lauantaina olen nallejen kanssa torilla, ellei ihmeitä tapahdu.
Katsellaan samalla niitä veistettäviä karhuja ja meininkiä Ilomantsin raitilla.

 Konsta tunsi itsensä hyvin, hyvin pieneksi ja ujoksi tämän daamin jaloissa...
Kosiohommat unohtuivat hetkessä!
Ei miul mittää ollukkaa mielessä...
Tämä valtavan kokoinen nalle on Ritva Korhosen; Nukke- ja Nalletalon emännän taidonnäyte.

 Hurjat motoristit.

 Monenmoisia nalleja.
Paljon!

Tämä nalle aikoo lähteä opin tielle.

 Koululaiset.

Ihan herttaisiltahan nämä puetut nallet näyttävät.

Jatkuuko kesä?

Pitää tietysti olla tyytyväinen siihen, mitä on.
Kesän kelit, ilmat ja säät.
Kylläkyllä.
Kasvimaan perunan tuhosi jo perunarutto; ei syötävää!
Jännityksellä odotamme, ehtiikö varsinainen pottumaa kasvattaa kunnon mukulat,
ennen kuin rutto älyää iskeä sinne ohrapellon keskelle.
Mukavasti siellä jo peruna kukkii ja maistiaisperunat on kaivettu.

Aurinkoiset päivät ovat olleet piiloteltuina ja ripoteltuina sadepäivien lomaan.
Paidattomat päivät voisi laskea yhden käden sormilla...
Niihin päiviin en laske metsätyöpäiviä, siellä kun on oltava täysin pukeutuneena.
Jatkukoon kesä semmoisena, kun jatkuu.
Mitäpä tässä muuta.
Kesä meni kesää odotellessa?
Elokuu on saanut kovat odotukset kontolleen.
Sen kohtalona on korjata se, mikä kesä- ja heinäkuulta on mennyt sivu suun.
Jatkukoon siis.
Kesä!

Suon kultainen marja

Löytyihän niitä!
Konsta pääsi taas lakkasuolle kanssani.
En siis ollut ihan yksin!
Karhun jälkiä näin, mutta se oli mennyt menojaan.

Voi lampi, minkä teit!
Se aikoi kostaa miulle kaikki menneitten sukupolvien kokemat vääryydet!
Lammen ranta vetäisi toisen koipeni tiukkaan syleilyyn...
Hyvä, että pääsin siitä otteesta irti ja pois.
Housut ja saapas siinä hörppäsivät soista vettä, mutta sepä tuntui kovin pieneltä haitalta.
Ikinäkoskaanmilloinkaan en enää kävele pettävälle lammen rannalle.
Ne vesirajan mättäillä olleet lakatkin olisivat saaneet jäädä vaikka karhulle!

Mitäs nyt tehdään?
Peilari täynnä ja toinen sanko autossa.
Pessimistisimmänkin pitäisi oppia ottamaan lakkasuolle vara-sanko mukaan.
Sen kylkeen voisi vaikka kirjoittaa: Sienisanko!
Ettei pienimmissäkään ajatuksissa luultaisi olevan suuremman saaliin perässä...

Metsä- ja suovoimaa koko päivän ajan!
Ja mikä suurin nautinto saada poimia lakat isän perintömetsästä...
Lampikin näyttää ihan viattomalta, kun sitä katselee matkan päästä!

Tuttu ja turvallinen maisema.

Pilvet kiertelevät, kuin ajatukset...

Hyvä mieli!