Konsta pääsi taas lakkasuolle kanssani.
En siis ollut ihan yksin!
Karhun jälkiä näin, mutta se oli mennyt menojaan.
Se aikoi kostaa miulle kaikki menneitten sukupolvien kokemat vääryydet!
Lammen ranta vetäisi toisen koipeni tiukkaan syleilyyn...
Hyvä, että pääsin siitä otteesta irti ja pois.
Housut ja saapas siinä hörppäsivät soista vettä, mutta sepä tuntui kovin pieneltä haitalta.
Ikinäkoskaanmilloinkaan en enää kävele pettävälle lammen rannalle.
Ne vesirajan mättäillä olleet lakatkin olisivat saaneet jäädä vaikka karhulle!
Peilari täynnä ja toinen sanko autossa.
Pessimistisimmänkin pitäisi oppia ottamaan lakkasuolle vara-sanko mukaan.
Sen kylkeen voisi vaikka kirjoittaa: Sienisanko!
Ettei pienimmissäkään ajatuksissa luultaisi olevan suuremman saaliin perässä...
Ja mikä suurin nautinto saada poimia lakat isän perintömetsästä...
Lampikin näyttää ihan viattomalta, kun sitä katselee matkan päästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti