Serkkutapaaminen

Vietettiin viikonloppuna yönseutu miehen serkkujen kanssa Konnevedellä.
Edellisestä vastaavasta, koko serkkuporukalla tapaamisesta heillä oli vierähtänyt
nelisenkymmentä vuotta.

Viime kevättalven aikaan oli suvussa kahdet hautajaiset peräjälkeen -
ja serkuksille tuli ajatus, että voisi sitä joskus kokoontua iloisimmissakin merkeissä.
Nyt oli iloisemmat merkit!
Sitä naurun, muistelemisen ja tarinan kerronnan määrää!
Koolla oli anopin sisarusten jälkeläisiä puolisoineen, yhteensä 24 henkeä.
Oli mukavaa.
Nyyttikesti- periaatteella mentiin ja ruoka ei todellakaan päässyt loppumaan!

Konsta kaipailee airoja paikoilleen.

Serkkuseurat olivat yhden serkun mökillä; saaressa.
Siellä serkukset olivat viettäneet lapsuudessaan ja nuoruudessaan kesäisiä hetkiä
yhdessä vanhempien kanssa. Eli yhdessä olon perinne oli alkanut jo edelliseltä sukupolvelta.
Saareen soudettiin nyt kirkkoveneillä.
Eikä suinkaan suorinta tietä, vaan kiersimme kilometrin pituisen saaren ympäri.
Niin saimme nauttia soudusta!

Ja veto! Veto! Veto! Veto!
Sujuihan se jonkin ajan päästä jo ihan hyvin!
Pientä airojen kolinaa välillä... Anteeks, anteeks, umphh, pirskutarallaa, ööööh...
Osalle kirkkovenesoutu oli ensimmäinen ja nautintohan se on yhdessä vedellä!

 Ehkä paras savusauna, jossa olen milloinkaan saunonut!
Se on rakennettu savusaunaksi vanhasta aitasta.
Vanhat hirret sen hyvyyden tekevät, sanoi rakentaja.

Katseenvangitsija saunan seinällä...

 Kun se rakkaudella ja huolella lämmitetään, lopputulos on pelkkää hyvää!
Saunasta ei olisi malttanut lähteä ollenkaan pois...
Yöllä menin köllöttelemään välilauteelle ja lepuuttamaan selkääni,
kun ukkosrintama viivytti meidän saaresta pois lähtöä.
Savusauna-tontun juttuja siellä pimeydessä ja hiljaisuudessa kuuntelin...
Lapsuuden savusaunassa saunomiset nousivat muistoissani iholle saakka.

 Niin kaunis on hän!

Sieltä se nousee etelästä; ukkonen.
Ja saarestahan ei ehditty alta pois ennen sadetta ja salamointia.
Ja pimeyttä!
Ukkosrintaman mentyä isäntä kuskasi moottoriveneellä yön pimeydessä
vieraita muutaman lastin mantereelle yöpymään.
Enpä ollut aiemmin ollut venekyydissä pilkkopimeässä...
Pientä jännitysmomenttia vettä pelkäävälle.
Matka oli onneksi hyvin lyhyt.
Yksi kirkkoveneporukka oli myös soutanut yöllä majapaikkaan.
Se olisi varmasti ollut näkemisen arvoista; jos pimeässä olisi jotakin nähnyt...

Ehkä serkkutapaamiset saavat jatkoa tulevina kesinä!