Lunta, lunta, lunta, lunta . . .

 Kyllä.
Olemme saaneet nauttia lumesta, auringosta ja pakkasesta yllin ja kyllin.

Metsissä ja pelloilla risteilee niin eläinten, kuin lumikenkienkin jälkiä.
Lumi jättää myös omat kirjoituksensa luettavaksi.
Päivittäinen liikunta- ja nautintoannos täyttyy luonnon rauhassa.

 Ilves; jäljet pitkin tietä aamuvarhaisella.

Joko on lupaus keväästä pellon reunassa?

 Aurinko nousee joka aamu aiemmin ja aiemmin...

 Vanhat männyt koreilevat aamun auringossa.

Navetan katolla on jälleen noin 30 cm paksuisesti lunta.
Sieltä se alkoi taas hivuttautua alas, kun lämpötila käväisi plussan puolella.
Kun neljättä kertaa lapioin työtallin oven eteen tiukkaan tippunutta lunta,
niin - lievästi sanottuna meni hermot...
Mesusin yksin illan pimeydessä, että nyt riittää jo, yhtään ei enää lunta...
Poika ajoi autollaan pihaan ja tuli lapioimaan avuksi.
Naureksi, että kuului jo Varkaudentielle asti tuo siun huutosi...

On auringolla sulattelemista!

Selkäranta, Liperi.
Ystävän kanssa pienellä kävelyllä hyvin tuulisella järvellä.
Samaisella rannalla ystävä oli nähnyt muutama viikko sitten peukaloisen!!
(kuvakin löytyy Karjalaisen lintublogista)
Kovin on kylmät oltavat pienellä linnulla!