Kova hinku retkeilemään...

 Piti vain päästä katsomaan, joko pitkospuut ovat lumesta vapaat.
Olihan ne, melkein.
Hiljaisuus seuranani.

 Suolla riitti vettä; lampi oli kesäisiä mittojaan huomattavasti suurempi.
Munkin vene oli edelleen ankkuroitunut iäisyysmatkalleen lammen poukamaan...

 Taukopaikka vetten päällä.

 Karhuja ei näkynyt. Eikä joutsenia. Vielä.

 Auringon pisaroita...

Heikompipäistä huiputtaa.
Jos askel olisi hairahtanut pitkospuitten viereen, olisi suossa ollut ainakin haarojaan myöten!
Jäämme odottelemaan kesää ja kuivempaa suota!

Savinallet valmiina seikkailuun

Kalpeita, mutta kypsennettyjä nallen osia!

Maaliskuussa väkertämäni savinallet ovat poltto- ja lasituspolton läpikäyneet
ja lopultakin ne ovat ihan valmiita!
Mikä ilo!
Huomata, että jotain syntyy omien käsien kautta...
Kiitos Aamu-Usvan Heidin; ilman apuja ja neuvoja se ei olisi onnistunut!

 Lasitusta vailla.

 Lasituksen jälkeen polttoon.

 Siun kädet ja miun jalat...

 Jokainen nalle löysi omat raajansa ja väänsin ne rautalangalla vartaloon kiinni.
Näkyyhän niissä kädenjälki, kuten kuuluukin...
Osan voi huoletta laittaa saven piikkiin; se hakee aina oman olomuotonsa tekijän halusta piittaamatta!

 Nallekomppania...
On niillä jokaisella oma luonne!

Joskus vielä muotoilen lisääkin?
Halusin kokeilla tummasävyisiä nalleja; seuraavan kerran ehkäpä vaaleampia?

Aamu-Usvan Heidin valmistama tuoli nallen istuttavaksi.

Heissan!

 Vadeista olen tyytyväinen!
Ne on muotoiltu kipsimuotin päällä.
Karjalanpiirakka-pidot vastavalmistuneille nalleille!

Nalle Sininen

Tämä Nalle Sininen saapui luokseni puolitoista vuotta sitten.
Haettuani paketin postista, se piti avata ihan heti!
Nalle pääsi siis käymään tuoreeltaan Käsityöyhdistys Lipin myymälässä.

Kovasti likainen oli hän.
Pariin otteeseen pesin nallen karvaa marseillesaippualla ja sappisaippualla...

Kovvoo hommoo...
Nalle, joka on täytetty puulastulla; ei kestä pesukonetta,
mutta karvaa pystyy pesemään, kun nallea ei kastele kokonaan.

Vuosi sitten keväällä.
Pesun jälkeen nalle kuivattautui ulkona auringossa...
Luntakin sama, kuin tällä hetkellä!

Ja välillä saunan lauteilla...

Elämän tahroja jäi vähän pakostakin näkyville,
mutta päätin, ettei se haittaa.
Tämän viikon muutamana inspiroimattomana hetkenä korjasin nallen lopultakin kuntoon.
Se sai uuden korvan, sinisen; silmät, sekä kirsun ja kynnet.

Jo vain!
Herra Nalle Sininen on kotiutunut ja tyytyväinen uudesta olomuodostaan.
Nallen joskus enoltaan saanut pikkutyttö saa olla onnellinen nallen uudesta kodista!
Se istuu nyt Nalle-tallissa ja viestittelee minulle niitä puuttuvia inspiraatioita...
Rakastettu nalle sai uuden kodin!

Lumien sulamista odotellessa...

 Ennen kuin Pohjois-Karjalan metsien retkipolut vapautuvat lumesta,
voi seikkailla omassa metsässä...

 Sieltäkin löytyy pieniä ihmeitä.

 Ne riittävät Hallalle.
Ja minulle.

 On se kumma.
Sulamisen pitää tapahtua jäätymisen kautta...

 Yksi..

 tippa...

 kerrallaan!

Oma jäävuori.
Vanhan metsän suojassa.

Metsä on jo täynnä linnunlaulua.
Aamusta iltaan.
On siis kevät.

Kuopus ja kissat

Kissojen hyvä elämä alkaa,
kun yksi uusi syli saapuu viikonlopuksi.

Ei haittaa, vaikka teet hommia, olen tässä vain...
Viiru-vanhus.

Ja toinenkin retale haluaa syliä.
Haisuli kiipeää vaikka seisovaan syliin...

Kissan elämää.

Ja sujuuhan tämä toisiltakin, kun sähkö taas kulkee...

Iina ja Iiro, nalleja maailmalle

Pienet vaaksan mittaiset tilatut nallet.
Mummi-ihminen haluaa antaa jokaiselle lapsenlapselleen oman pinen nallen.

Uskon vahvasti, että nallet ovat täynnä mummi-rakkautta!
Sitä minä ainakin sinne nallen sisälle pakkasin...

Nämä nallet jäävät ihan Suomeen, osa serkuksista on matkannut
Papua-Uusigineaan ja Englantiin saakka.
Maailma on niin pieni?!

Rento nallejen rivistö kahvikuppikaapin reunalla...

Leppoisaa viikonloppua!

Riite; se on nallen nimi

Kevät on.
Mutta mistäköhän nämä nallen nimet
nyt päätyvät hyvinkin lumisiin ja jäisiin tapauksiin...
Ei voi tietää.
Ne vain tulevat ja päättävät nimensä!
Tässä on Riite.

 Ruskeanharmaja, pehmytpiikkinen siilikarvainen.
Ilta-auringon valossa; metsän reunan suurimman kiven kupeessa,
onnea etsimässä!

 Tämä mohairkarva osoittautuikin erittäin hauraaksi.
Kun on täyttöhommissa tottunut aika raisuihin otteisiin,
niin repesipä raukalta jalan kangas kesken kaiken.
Niin käy joskus...
Siihen ommellaan sitten paikka. Tyynen rauhallisesti.

Tämä on nyt tämän nallen erityispiirre!
Murtui kuopuksellakin solisluu maailmaan rymistellessään...
Eikä tuo ole tahtia haitannut.
Pikkutyttönä pyörällä kaatuessaan katkesi uudelleen...
Siis nallen jalan korjaaminen tuntuu pikkujutulta!

 Parturoidessani nallen kuonoa ajattelin kampaajien ammattitaitoa
ja taidokkaita saksien käyttäjiä!

 Minä olen valmis seikkailuun!

 Fernando, Routa ja Riite.

Siilikarva on jännän eläväinen.
Niin taitaa olla tämä nallekin!

Sulatellaan, sulatellaan

Kaunista alkavaa viikkoa!

Sinivuokot, kevään ihanat airueet

Aurinko ja päivän lämpöasteet ovat herättäneet sinivuokot kukkimaan talon kivijalan kupeessa.
Se on aina niin kuin herätys, kun näkee kukat ensimmäisen kerran!
Toivon pilkahdus...

Niin pienet - ja niin vahvat!

 Paksu hanki ja kinokset täyttävät vielä maiseman.
Aurinko saa tehdä vielä kovasti töitä, ennen kuin pellot paljastuvat!

Illalla kiertelin metsässä; toin kuopukselle tuliaisiksi maahan pudonneen männynoksan.
Ilveksen jälkiä näkyi joka puolella,
myös metsäkauriin papanakasoja oli siellä, täällä.
Miten mahtaa olla hengissä pysymisen kanssa;  ken säilyy...
Hanki kantaa sekä ilvestä, että metsäkaurista, mutta entäs, kun se ei kestä!
Jäkimmäinen on ensimmäisen ruokaa...
Metsäkauriin eväät ovat kovan lumen alla etsittävissä.
Luonto on kaunis ja armoton.

Nautitaan auringosta ja kevään valosta,
sitä riittää meille kaikille!