Kevät on.
Mutta mistäköhän nämä nallen nimet
nyt päätyvät hyvinkin lumisiin ja jäisiin tapauksiin...
Ei voi tietää.
Ne vain tulevat ja päättävät nimensä!
Tässä on Riite.
Ruskeanharmaja, pehmytpiikkinen siilikarvainen.
Ilta-auringon valossa; metsän reunan suurimman kiven kupeessa,
onnea etsimässä!
Tämä mohairkarva osoittautuikin erittäin hauraaksi.
Kun on täyttöhommissa tottunut aika raisuihin otteisiin,
niin repesipä raukalta jalan kangas kesken kaiken.
Niin käy joskus...
Siihen ommellaan sitten paikka. Tyynen rauhallisesti.
Tämä on nyt tämän nallen erityispiirre!
Murtui kuopuksellakin solisluu maailmaan rymistellessään...
Eikä tuo ole tahtia haitannut.
Pikkutyttönä pyörällä kaatuessaan katkesi uudelleen...
Siis nallen jalan korjaaminen tuntuu pikkujutulta!
Parturoidessani nallen kuonoa ajattelin kampaajien ammattitaitoa
ja taidokkaita saksien käyttäjiä!
Minä olen valmis seikkailuun!
Fernando, Routa ja Riite.
Siilikarva on jännän eläväinen.
Niin taitaa olla tämä nallekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti