Karhut yhä mielessä

 Huussin kyltti kohdillaan!
Erä-Eero; Kontiovaara, Lieksa.

 Yrittäjä Eero Kortelainen tarinoi. Sitä kuuntelee mielellään.

Metsän kuningas

 Erään karhun tarina jäi mieliin.
Karhua oli ruokittu jossain Höntönvaarassa ja se asettui sitten Erä-Eeron maisemiin;
huomasi ilmeisesti saavansa olla siellä rauhassa.
Karhu oli tehnyt kaikenmoista pikku jäynää Eerolle, mutta ei mitään vakavaa.
Kaiveli aitasta omenakorin ja pisteli niitä surutta poskeensa, levitteli makuupussin pihalle,
yritti kaksin käpälin avata liha-aitan ovea ja Eero vieressä komentamassa, että elä, elä sinne mene,  jne.
Ihmisen se oli päästänyt muutaman metrin päähän, mutta ei lähemmäksi.

Tuol on Otso astununna...

Hauska muisto oli, kun karhu oli katsonut kämpän ikkunasta sisälle ja Eero oli ajatellut,
että kun on sanottu, ettei karhua saa katsoa silmiin, niin hänpä testaa sen nyt.
Ja oli laittanut kasvonsa ikkunaan kiinni, katsoa tillottanut karhua silmiin,
nenä kiinni karhun kirsussa; vain ikkunalasi välissä.
Mie kysyin, että mitäpä karhu?
"Näytti ihan, kuin se olisi hymyillyt", sanoi Eero.
Karhu oli oleillut parin vuoden ajan siinä tuntumassa.
Tarinalla on ikävä loppu; se oli ammuttu metsästäjien toimesta...

 Käki. Ja ne pitkät odotuksen tunnit kuvauskojussa.
Kukkuu, kukkuu...

 Käpytikka lounastamassa.

 Siinä se istui karhu somasti persiillään katajan takana ja yritti repiä sinkillä mäntyyn kiinnitettyä hirvikimpaletta...

 Aurinko nousee jälleen katselupaikalle.
Joskus on vielä aamullakin tullut karhuja kuvauspaikalle ihan lähellä sitä aikaa,
kun kojusta ollaan poistumassa.
Meille ne eivät enää aamulla näyttäytyneet...
Serkun tytär on töissä Erä-Eerolla ja asuu siinä lähettyvillä. Hän on nähnyt karhuja
työmatkallaan ja olipa yhtenä yönä iso karhu käpeksinyt pihamaalle ja siinä pyöriskellyt...
Eivät tarvitse lieksalaiset katselukojuja!

 Erä-Eeron pääpaikka, entinen tukkikämppä. Komea rakennus.

Särkyneitä sydämiä Kontiovaaran tien varrella partisaanien tappamien kulkijoitten muistomerkillä.

Voi sen mörrikkä!!! Veit sydämeni...

"Missä Ohto synnytelty
mesikämmen käännytelty?
Kuun luona, tykönä päivän,
otavaisten olkapäillä.
Sieltä on maahan laskettu
hihnoissa hopeisissa
kultaisissa kätkyissä."

(Kalevala)