Patvinsuolla vielä ajatuksissa...

Suo.
Sen hengittäminen tekee niin hyvää...

Männyn varjossa leikittelyä...

Ups!

Tule sinäkin loikomaan jäkäläpetiin...

Konsta ja Aurora, suon ystävät.

Auroran oma mänty!
Onko se pahka vai onko se katseenvangitsija?
On se.

Ps. Tänään lähden kuopuksen kanssa kohti uusia maisemia,
tervehtimään tytärtä Seilin saarelle ja esikoista Raumalle!
Kauas on pitkä matka...
Palaamme kotiin sunnuntaina.
Aurinkoista syksyksi-vaihtumis-viikon jatkoa!

Otsi-nalle

Elokuun sateisena päivänä valmistui tämä neljännesmetrin mittainen nalle.
Sen nimeksi tuli Otsi.

Haisuli saapui retkiltään...

kummastelemaan uutta tulokasta...

no ole sitten siinä, kaveri!

Ulkona riittää ihmettelemistä.
Kuusesta pudonneet kävyt nakataan vatiin aina ohi kulkiessa.

Syksy tuoksuu jo.
Luonto valmistautuu tulevaan talveen...

Otsi lähtee kohti elämän seikkailuja ja etsimään omaa kotia!

Suomen luonnon päivä ja Pohjois-Karjalan maakuntapäivä

Mie en lähe koskaan Pohjois-Karjalasta!
Mie jään tänne!
Pohjois-Karjalassa on ihmisen hyvä olla!

Pitkospuitten vietävänä

 Eilen oli vapaapäivä.
Olimme patikoimassa pojan ja kuopuksen kanssa Patvinsuolla Lieksassa.

 15 kilometriä.
Aurinkoa, tuulta, hiljaisuutta.
Vain jokunen hirvikärpänen metsäisillä pätkillä...

 Paljon suovoimaa...

 Värien huimaa kauneutta...

 Pitkiä pitkospuita...

 Pysähdyksiä ...

 Halauksia...

 Sielu ja mieli lepäävät näissä maisemissa...

 Kahvia ja ruisleipää. Sillä sitä jaksaa.

 Kolme patikoijaa.

Mielen reppu täynnä uutta virtaa.
Hyvä päivä.
Olkoon tämäkin päivä hyvä!!

Puunhalausviikko jatkuu!

Riisin rietas, Posio syksy 2017. Pojan mäntyhalaus.

Puunhalausviikko jatkuu.
Lähelle tai kauas, halaus auttaa!

Muuse-nalle onnellisena omassa kodissaan

 Nallentekijä on aina onnellinen, kun nalle löytää oman kodin.
Ja nallekin on onnellinen, kun sen ei enää tarvitse jännittää, että
minne se joutuu ja kuka siitä huolehtii ja kuka sitä rakastaa...
Muuse löysi oman, ihanan ja rakastavan kodin Tampereelta.

Mikä ihme se täällä odotti?
Kuulemma italialaisen Francescan tekemä ihanainen kauriin vasa se siinä uinuu.
Tämän Francescan töitä löytyy nimellä MosMea.
Hän maalaa hahmon ensin valkoiselle kankaalle, leikkaa, ompelee, täyttää ja viimeistelee.
Tekee myös tilauksesta vaikkapa oman lemmikin näköisen.
Aivan huikeita töitä!

Ennen ei olla tavattu, mutta miten tunnutkin niin tutulta?!
Reino siellä tervehti uutta tulijaa.
Reino on ollut talossa jo puolitoista vuotta ja toivotti Muusen tervetulleeksi!

 Ja Kusti; toinenkin tutun oloinen nalle!
Onpa täällä kavereita kerrakseen...

 Kaikkea jännää ja kaunista, mitä voi tutkia...

 Ja ulkonakin on näin kaunista ja makoisaa!

Täällä minä nyt köllöttelen pesästä lentäneen tyttären tyhjässä huoneessa!
Tämä ei ole enää ollenkaan tyhjä, kun minä odotan täällä kävijää.

Hyvä on Muusen olla;
terveisiä sinne Tampereelle täältä Louhi-Nallen tallista!
(Muusen omistajan luvalla nämä iloiset kuvaterveiset!)

Puunhalausviikko 20.-26.8.

Tämä alkanut viikko on valtakunnallinen puunhalausviikko!
Jokainen voi osallistua siihen halaamalla puuta ihan missä vain.
Samalla arvostetaan omaa lähiympäristöämme.

Konsta halaa tässä vanhaa, ihanaa mäntyä Lieksassa.
Tätä mäntyä käyn aina tervehtimässä (=halaamassa) Lieksassa käydessäni.
Aika pysähtyy ja kaikki on hyvin.

Hyvää puunhalausviikkoa kaikille!

Kun kanssas lähden...

Suonenjoen kirkko.

Miekat kalisevat, kun hääpari astelee kirkosta ulos
kohti aurinkoa.
Onnea tänään, rakkautta iäti!

"Kun kanssas lähden
tiedät sen
taakseni kääntyisi en koskaan
pois surut pyyhin menneisyyden
kun huominen sinä oot..."
(Paula Vesala)

Kaaso lauloi tämän Vesalan kauniin ja koskettavan laulun hääjuhlassa
ja silmä kostui morsiamen lisäksi monelta muultakin...

Juhlapaikkana Syketalo, Vanhamäki Suonenjoella.
Iloa, onnea ja rakkautta.
Yhdessäoloa, hyvää lähiruokaa, juomaa, seurustelua, ohjelmaa ja musiikkia.
Oikeat hääjuhlat!

18.8.18.

Tänään on edessä häähumua.
Heli ja Matti sanovat toisilleen tahdon.
Kesähäät.
Rakkautta ilmassa.

Tänään Käsityöyhdistys Lipin Elomarkkinat klo 14-18

Heiheihei,

tänään pidämme Käsityöyhdistys Lipin myymälässä ja piha-alueella Elomarkkinat!
Touhu aloitetaan kahdelta ja jatketaan kuuteen saakka.
Osoitteessa Kievarintie 2 A 3, Ylämylly.

Tarjolla:
- Puromäen Puutarhan tuotteita, hyvää läheltä
- Viola Orvokin kukkakimppuja ja syksyisiä kukkia
- Naistenpankki esittelee toimintaansa
- Euron kirpparilla saattaa tehdä löytöjä
- Virkkauksen saloihin voi tutustua
- Lippi tarjoaa pullakahvit
Ja tietenkin myymälä on täynnä liperiläistä taidokasta käsityötä

Tervetuloa!

Mustikkametsä

Paremmasta mustikkasadosta on vain muisteltu tänä kesänä.
Kun poimurin sai tyhjentää viiden minuutin välein...
Luonto antaa, minkä kulloinkin antaa.
Siihen on tyytyminen!

Olen nauttinut loppukesän mustikoista tyyliin "marja kerrallaan",
kerännyt käsin - ja nauttinut!
Vapaa-aikansa voi oikein hyvin viettää metsässä...
Olen muistellut nuoruuden vaikeita vuosia ja sitä oivallusta, että
mustikkametsässä mieli rauhoittuu, surut pienenevät,
ja elämä saa jälleen oikeat mittasuhteet...
Metsässä on ihmisen niin hyvä olla!

Pieni, ihana riihivieras

Siskon tyttäret ja -tyttärentytär pistäytyivät iltakylässä.
Pieni ekaluokkalainen; jo kaksi koulupäivää takana-,
oli innokas riihen ovien avaaja.
Ovet kiinni, lukkoon ja jälleen auki...
Välillä jäimme lukkojen taakse, mutta kyllä hän päästi meidät kahvittelijat vapauteen.

Nalleille tarjoiltiin myös mutakakkua!
Nams.
Pienen tytön kanssa ehdimme pitää myös kimalaisen hautajaiset.
Kaivoin oikein lapiolla kuopan ja kimalainen sai leposijansa koivunlehtien välissä.
"Mie halluun peittää sen"!
Ja pieni ihana toi kyllä koko illaksi iloista ohjelmaa muuten niin hiljaiseen taloon!
Ihan aluksi piti etsiä kissat helle-piiloistaan silitettäväksi.
Saunareissulla laskettiin kylpytankkiin uudet vedet ja oi sitä vesipedon riemua!!
Isotätikin äityi pelleilemään ja kiljumaan kylmistä, lentelevistä vesipisaroista...
"Kilju vielä"!

Riihipolun reunalta niitetyt heinät on laitettu seipäille.
Metsäkauriit saavat käydä ensi talvena kaivelemassa niistä evästä.
Jo toinen heinänteko tälle kesälle!
Ihan tuli entiset heinätysajat mieleen, kun pienet "paskakärpäset" pörräsivät ympärillä
ja meinasivat väkisin silmiin tunkea...
Maalaiselämän iloja!

Suomessa riittää nähtävää

Viime viikonloppuna pidettiin perinteinen miehen opiskelukavereitten Kesäkonhverenssi Konnevedellä.
Saimme viettää huikean kauniin kolmetuntisen sisävesiristeilyllä Konnevedellä,
pääasiassa Kansallispuiston alueella.
Kauniita näkymiä, aurinkoa, tuulta, iloista puheensorinaa - ja vettä!
Kapteeni ilmoitti aina välillä, että vettä on tässä allamme 20 tai 30 metriä...
Sanoin, että siinä on 29 metriä liikaa...
Selvisin kuitenkin ilman pahempia vatsaväänteitä.
Vesielementti on kaunis, mutta edelleenkään en tunne oloani turvalliseksi vetten päällä!

Suomi ja Suomen järvet!
Siinä sitä maisemaa tarpeeksi.
Konnevedellä on paljon pieniä kallioisia saaria.
Näitä ei valmisteta enää...

Kaikki on jo valmiina.

Kallioiset saaret pystysuoraan alas... vaikkapa sinne 30 metrin syvyyteen...

Veden korkeus vaihtelee.

Jääkauden muovaama aura eräässä saaressa, jonne pysähdyimme kahvitauolle.

Tämä veden korkeus on minulle oikein hyvä!

Melkein yhden puun saari.

Kalasääksen pesä, jossa poikanen ylväästi odotti evästä yläpuolellaan lenteleviltä vanhemmiltaan.
Konnevedellä pesii useita kalasääksiä.
Upea lintu.
Kapteeni näytti meille muutaman pesän.
Ei häiritty lintuja, hiljalleen vain ajeltiin ohitse.

Suosittelen; tutustumaan Suomen sisävesiin vaikkapa paikallisesti risteillen.
Aina se ulkomaan reissun voittaa!!