Pieni ekaluokkalainen; jo kaksi koulupäivää takana-,
oli innokas riihen ovien avaaja.
Ovet kiinni, lukkoon ja jälleen auki...
Välillä jäimme lukkojen taakse, mutta kyllä hän päästi meidät kahvittelijat vapauteen.
Nams.
Pienen tytön kanssa ehdimme pitää myös kimalaisen hautajaiset.
Kaivoin oikein lapiolla kuopan ja kimalainen sai leposijansa koivunlehtien välissä.
"Mie halluun peittää sen"!
Ja pieni ihana toi kyllä koko illaksi iloista ohjelmaa muuten niin hiljaiseen taloon!
Ihan aluksi piti etsiä kissat helle-piiloistaan silitettäväksi.
Saunareissulla laskettiin kylpytankkiin uudet vedet ja oi sitä vesipedon riemua!!
Isotätikin äityi pelleilemään ja kiljumaan kylmistä, lentelevistä vesipisaroista...
"Kilju vielä"!
Metsäkauriit saavat käydä ensi talvena kaivelemassa niistä evästä.
Jo toinen heinänteko tälle kesälle!
Ihan tuli entiset heinätysajat mieleen, kun pienet "paskakärpäset" pörräsivät ympärillä
ja meinasivat väkisin silmiin tunkea...
Maalaiselämän iloja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti