Kun poimurin sai tyhjentää viiden minuutin välein...
Luonto antaa, minkä kulloinkin antaa.
Siihen on tyytyminen!
Olen nauttinut loppukesän mustikoista tyyliin "marja kerrallaan",
kerännyt käsin - ja nauttinut!
Vapaa-aikansa voi oikein hyvin viettää metsässä...
Olen muistellut nuoruuden vaikeita vuosia ja sitä oivallusta, että
mustikkametsässä mieli rauhoittuu, surut pienenevät,
ja elämä saa jälleen oikeat mittasuhteet...
Metsässä on ihmisen niin hyvä olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti