Pakkasen puolella

Aurinko nousee idästä.
Nurmikko on jäässä.
Tästä se syksy jatkuu.
Kaunista viikonloppua!

Sataa, sataa rompottaa

Välillä paistaa, välillä sataa.
Uuni lämpiämään ja villasukat jalkaan.
Sisähommia.
Syksy.
Ihana.

Menin metsään

Suomessa ollaan touhuamassa, että Jokamiehenoikeudet saataisiin
Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.
Listalle pääsevät vain ne perinteet, joita kansalaiset aidosti käyttävät ja arvostavat.

Mennään metsään- laskurille voi jokainen ilmoittaa omat metsäkäyntinsä kahden viikon aikana.
Jokainen luontokäynti on merkityksellinen.
Niinkuin meistä metsäläisistä jokainen sen tietää...

Jokamiehenoikeudet kulkea ja liikkua kaikkialla metsissä on ainutlaatuinen  mahdollisuus.
Kun vain jokainen kulkija osaisikin liikkua luontoa kunnioittaen!!
Metsä on aina jonkun omaisuutta, yritystoimintaa, työpaikka.

Mennään metsään!

Metsälomalla

Kaksi yötä ja kolme päivää Lieksan metsässä.
Seurana kaksi siskoa ja yksi siskon tyttö.
Kaikki kohdillaan.
Polttopuitten sahausta, tulilla istumista, hyvää seuraa.
Nokipannukahveja, ruokaa ja juomaa.
Luonnon hoitoa ja evästä suoraan pannulle.
Paljon hirvikärpäsiä, vähän puolukoita, karhun puolukkaisia kakkoja...

 Suppikset piilottelivat sammalikossa.
Mie en meinannut nähdä niitä millään, ennen kuin laittoi silmiinsä "suppis-lasit".

Olemattoman pieniä hattivatteja!

Saunottiin öljylampun valossa.
Ja purossa pääsi juuri ja juuri kastautumaan... Hyvin kylmää vettä!

 Syksyn merkkejä ilmassa.

 Miun puu...

 Konstan lempipaikka.

 Sisko, sisko ja siskon tytär, syksyn sävyissä.

 Syksyn sävelet.

 Luonnon ihmeitä!
Ilmiselvästi äiti-lapsi-yhteys... Napanuora on tiukassa!

 Halusin pysähtyä kuvaamaan punaista haapaa tien varressa.
Yllätys-yllätys; kanttarelli-aarre odotti aivan vieressä!

 Käveltiin metsässä ja kanttarelleja löytyi lisää.
Tien toisella puolella kuvaajaa odotti punainen haapa männyn halauksessa...

 ... ja taas löytyi mahtava saalis kanttarelleja!!

 Kanttarellit ja kahvit tulossa.

 Sydämellistä!

 Innokkain lettukestivieras, serkun koira Ana.
Ja oi, miten se pudottamani ohukainen lakkahillolla toi viereeni kaverin!

 Moottorisaha soi ja liiteri sekä katokset täyttyivät polttopuista.

 Haapa, arvokas puu metsän keskellä.
Luonnon monimuotoisuutta. Ötökät kiittävät.

 Aurinkoa, tuulta ja hyvin paljon mäkäräisiä...

 Valoa elämään, jaksamista varastoon!

Mie lähen Lieksaan

Ja tulen takaisin.

Hämärän hyssyä ja pimeetä

Jo saa!
Sytytellä illan hämyyn kynttilöitä tuikkimaan!

Jatkukoon syyskuu ja syksy

Mukavaa ja sopivaa syyskuista viikkoa kaikille!

Terri, se on nalle syyskuussa

Sadepäivä sai aikaiseksi nallen.
Siitä tuli Terri.
Puut taipuivat kovassa tuulessa, kun nalle vain tyynesti valmistui...

Ruskan värit ilahduttavat pihapiirissä.

Pörröinen harmajanrusehtava nalle.

Luonnonläheinen... tassut sammalessa.

Ötökkähotellin huoneet alkavat olla varattuja.
Kohta on aika siirtää pönttö talvehtimaan liiterin suojaan.

Hellou, kaveri!
Terri ja keväällä valmistunut Routa on valmistettu samasta karvasta
ja samalla mallilla; vain hiukan muunnellen.
Ja niinpä nalleista tuli "veljekset"!

Heijastimet heilumaan, pimeys vaanii kulkijaa

 Syksyä se on.
Sataa keltaisia lehtiä ja märkiä pisaroita...

 Sisätyöpäivä.

 Syntyi pullukoita heijastavia huopasydämiä...

... ja pandoja.
Turvallista syksyn alkua.

Onko syksy vuodenaika vai tunnetila?

Aurora Julman Ölkyn maastossa syksyllä 2017

On!

Haluan painaa pääni sammaleiselle mättäälle
ison kuusen alle
ja levähtää
Haluan sateen valuvan pitkin kasvojani
Haluan istua pimeydessä, katsoa lähelle tai kauas
näkemättä mitään, näkemällä kaiken
Haluan elää syksyä
Tunteella

Visakoivuhäät

 Elämä on yllätyksiä täynnä.
Tulin reilu viikko sitten kokouksesta kotiin; poika oli lähdössä samalla oven avauksella.
Mutta hänellä oli ensin kaksi asiaa.
Yksi juttu ja yksi kysymys.
Tuvan pöydällä oli pesuvadeissa visakoivun taimia:
Tässä on meiltä teille onnea 30-vuotishääpäivän johdosta!
Ja se kysymys:
Mitä näille tehdään...

Voi hyvä tavaton!
Helmihäät muuttuivat visakoivuiksi!
Ihana ajatus!
Meidän ihanat nuoret!
Ja minulla oli lähtö samana päivänä kohti Seiliä...
Millään ei ehdittäisi saada taimia istutetuiksi maahan noin vain.
Taimipotit jäivät varjoon kasteltuina ja lisämullalla varustettuina odottamaan istutusta.
Niin, minne??!
Vaikka omistaa maata, ei ole niin yksinkertaista valita istutus- ja kasvupaikkaa visakoivuille!
Mietin koko reissun ajan, että minne hittoon ne istutetaan.

 Lopulta päädyttiin siihen ratkaisuun, että pikkiriikkinen, kymmenen aarin
peltolohko, viralliselta EU- statukseltaan "Aitantaka", otetaan tyynen rauhallisesti pois viljelystä
ja istutetaan visakoivut siihen.
Niin pieni ja vaikeasti viljeltävä lohko joutaakin jalompaan käyttöön...
Tätä pellonreunaa pitkin, metsää myötäillen, on 50- luvulla kulkenut vaatimaton kärrypolku
maantieltä meille kotiin.

Olipa monta työvaihetta tässä metsänviljelyoperaatiossa!
Ensin piti silputa apilanurmi pellolta pois.
Sen jälkeen kyntää istutusta varten viilut, että taimet ovat korkeammalla mättäällä.
Metsänhoitoyhdistyksestä sain istutusputken ja taimitassut.
Eihän nyt pottitaimia viitsi alkaa lapion avulla istuttamaan...
Ja vaaksan mittaiset taimet häviäisivät hetkessä heinikkoon, ellei apuna olisi
pahvisia taimisuojia...

 Viidenkymmenen vuoden päästä tässä kasvaa komea visakoivikko?!

Jos taimet jaksavat lähteä kasvuun; savinen maa  ja syksy...
Jos myyrät pysyvät loitolla...
Jos jänikset eivät pääse nauttimaan niistä...
Jos hirvetkään eivät tule apajalle...
Ja mitä muuta "jos"?

Vanhat aitatolpat kunniatehtävässä maamerkkeinä.
Verkottaminen vielä edessä.
Sitten vain odottamaan!

Äkisti se kuluu. Elämä.
Ja kolmekymmentä vuotta.

Helmi Kirkkoniemessä, Seilin kirkko

 Seilin kirkko, rakennettu vuonna 1733.

 Käsi, joka kynttilää piteli...
Veistetyt, käsittelemättömät hirsiseinät.
Pelkistetty, karu, kaunis.
Akustiikka erinomainen.

 Alttarivaate oli jo viety talveksi talteen, hiirien ulottumattomiin.
Kirkossa ei alun alkaen ole ollut mitään ryijyä; mutta
Urho ja Sylvi Kekkosen vierailtua siellä, oli Sylvi Kekkosen mielestä ollut niin karua,
että hän oli lahjoittanut alttarille ryijyn.

 Apostolit ojennuksessa.

 Kirkon katossa saaristokirkkojen tapaan laiva.

 Kenen tuoli?

 Spitaalisten oma puoli, karu ja varustettu omalla sisäänkäynnillä...

 Tähän kirkkoon musiikkia!

Olen ollut niin Seilissä, että halusin näitä saaren tunnelmia välittää kuvin ja tekstein.
Kannattaa tehdä tutustumiskäynti Seiliin, on siellä niin kaunista ja näkemisen arvoista!