Saaristomeri on meri, vaikkei aavaa ulappaa ylläkään näkökenttään.
Saari toisensa perään rytmittää ympäriinsä meren rannat.
Kiveltä kivelle...
Leikittelyä.
Montako leipää?
Seitsemän. Ennätys.
Näkikö kukaan?
Bonabarta!
Miun tyttösein.
Maaäiti kivineen.
Ja sammalineen...
Aurinko laskee.
Päivä paistaa taas.
Tytär neuvoi meille töissä olonsa ajaksi paikat, minne kannattaa suunnistaa.
Kannatti.
Ihan lomalta tämä tuntui!
Hyvin paljon sinisiä ajatuksia...
Lautta mm. Seilin ja Nauvon välillä.
Taas uudet kalliot!
Aina eri värinen meri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti