Tämä vuosi alkaa olla suksittu

Vanhat ja käytöstä poistetut.
Rotanloukuiksikin sanotut.
Sukset.
Yhdet tämmöiset päätyivät toissa kesänä ulkosaunan remontissa
saunan eteisen seinälle naulakoiksi.
Hyvin toimivat!

Konsta ja Halla pääsivät leikittelemään...

Vuosi 2019 on pian kulutettu loppuun.
On otettava esille uusi kalenteri ja tutustuttava tulevaisuuteen.
Elän yleensä tietoisena seuraavan viikon tapahtumista,
mutta sitä pitemmälle minulla on harvoin ajatuksia.
Ne tulevat eteen sitten aikanaan.

Enemmänkin pitäisi saada itsensä juuri tähän hetkeen...
Nyt on vuoden viimeisen päivän aamu, pimeää vielä.
Pikkuhiljaa päivä valkenee.
Sataa tihuuttaa; parin pakkaspäivän jälkeen tuli jälleen plussakelit ja vesisade.
Sivutiet ja pihamaat ovat kirkkaalla jäätiköllä.
Oi ja voi näitä säitä!
Vuosi sitten oli pakkasta ja lunta, kun kävin Lieksan metsässä
hakemassa latausta.
Sään vaihtelut ovat tulleet jäädäkseen; vai ovatko?

Vuosi 2019.
Iloja ja suruja.
Pieniä hetkiä jokaisena päivänä.
Olemassaolon onnellisuutta.
Eikö siinä ole kylliksi.

Kiitos kuluneesta vuodesta, kanssakulkijat!
Uutta Vuotta kohti,
kaikkea hyvää teille ja meille toivotellen!

Talvinen vuoden loppu

Lumi on peittänyt kukat laaksosessa.
Ja vanhan omenapuun oksiston.

Kynttilähulluna tämä talven pimeys saa aikaan kaikenlaisia ideoita.
Laittelin tienvarren kuusikkoon muutamia kynttilälyhtyjä.
Meidän tien valot!
Siellä ne tuikkivat kulkijoille.
Antavat suunnan.
Seuraava lyhty tuikkii näkyville, kun edellisen ohi kulkee...

Tässäkin tien mutkassa näkyy kolme kynttilää...

Metsäkauriit ovat tulleet meidänkin maisemiin.
Joulupäivänä ne olivat käyneet tervehtimässä aivan pihamaalla ja lintulaudan alla,
mutta eipä satuttu näkemään...
Nuoret olivat kävelylenkillään tavanneet lähipellolla kolme metsäkaurista.
Tienvarren kuusikko on täynnä niitten jälkiä ja lumen alta on kaivettu evästä;
mitä sieltä löytyykään vatsan täytteeksi?
Aion viedä heiniä sinne kuusimetsään...
Ilveksenkin jälkiä on; siellä taas luonto koettelee voimiaan.

Konsta ja Halla kynttilälyhty-seikkailulla...

Kauniita ja hyviä tämän vuoden viimeisiä päiviä!

Joulun ajan muistomurusia

Suvikelistäkin on iloa.
Kun tie oli jäinen, kaivettiin kuusenhakureissulle potkurit navetan vintiltä.
Viidestä lapsesta kotosalla oli jouluaattona neljä;
- esikoinen tuli vasta joulupäivänä kumppaninsa kanssa.
Talosta löytyi yhteensä viidet lapikkaat, oikeat kengät kuusen hakuun!
Isän vanhat, miehen vanhat ja kuopuksen käytössä olevat minun vanhat,
sekä pojalla ja minulla ihanat mustat, pari talvea käytössä olleet.
Aidot suomalaiset, Töysän tehtaan lapikkaat!

Meidän joulukuusi kasvoi Pienensuon ladon nurkalla.
Miten se nyt siinä?!
Ei se mahtuisi kasvamaan tukkimittaan ladon seinän vieressä...
Oikein kaunis ja tuuhea kuusi - siitä se haettiin meidän joulun iloksi.
Kuusi sai potkurikyydin kotiin; kuopus istui kuusi "sylissä" ja tytär antoi vauhtia!

Joulun kaunotar syntyi tyttärien toimesta pihamaalle.
Suvilumen antia!
Se on lumiakka; täydellinen pihan valtiatar!
Lumiakan tekeminen kesti ja kesti; sinne piti toimittaa myös parsinneula!
Parsinneulan avulla kuopus tökötteli kaunottarelle silmäripset männynneulasista
ja kunnon kainalokarvat kuusenneulasista...
Hiukset kuusenoksista ja joulun kunniaksi se sai komeat huopapallokäädyt kaulalleen.

 Onko vastaanväittäjiä?!

Joulukuusessamme on jälleen oikeat kynttilät, aattoiltana ne olivat mehiläisvahakynttilät,
jotka paloivatkin todella hyvin.
Kristalleilla somistetut villahuopapallot ja Kalevala-korun vuosikoristeet sekä äidin vanha lintu.

Siinä meidän joulukuusen tarina.

Nuoriso leikki lumella joulupäivänä;
syntyi monta lumipallolyhtyä, joita Konsta ja Halla pääsivät ihastelemaan...

Halkoliiterin ovi on koristeltu lumipalloilla;
leikin ideana oli, että yksi seisoo seinän edessä ja toiset koettavat osua häneen...
Aikuinen on terve, kun se leikkii - tämä viisaus on meillä kovassa käytössä.

Luminen maisema on ilahduttanut joulun viettäjiä.
Etelä-Suomen lumettomuus hämmästyttää aina vaan; vaikka se on enemmän sääntö, kuin poikkeus.

Hyvää joulumieltä

Hyvää Joulua jokaiselle!

Viime talven jääkukkia

Oliko viime talvena lunta?
Oli. Paljon.

Ja pakkasta.
Oli. Sopivasti.
Naapuriystävän jääkukat ilahduttivat pitkin talvea lämpimällä valolla
ja ajatuksella.

Näillä plussakeleillä voi vain muistella jääkukkia.
Vettä tihkuu ja sohjo lentää.
Jospa ensi vuonna?!
Kynttilän valoa ja lämpöä joulunaluspäivään!

Nämä - eilisen lumet!

 Paikoin lunta alkaa olla liki saappaanvarren verran,
mutta ei lumen paksuus kuitenkaan liene kuin alle 20 cm.
Ja jälleen on suvikeli...

Talviselta näyttää.
Halkopinot ovat herättäneet kävijöissä huomiota;
että onpa niitä!
Tänään on edessä ruisleivän teko, kohta laitan uunin lämpiämään.
Tulee jouluisen ruisleivän tuoksu tupaan!
Leppoisaa joulunaluslauantaita kaikille!

20.12.

Kelkka on unohtunut
Nalle on karannut
Talvi on
Lunta on riittävästi
Kaikki on
On
Ihan hyvin
Tulkoon Joulu

Louhi-Nallen Pullukat Heijastavat

Näitä pullukoita heijastavia sydämiä olen tehnyt ennenkin;
ja myös eri väreissä löytyy.

Asiakkaan pyynnöstä kokeilin pullukkaa enkeliä.
Toimii hyvin; melkoista käsityötä se vai on, semmoista näpräämistä...
Mutta sitähän tämä käsillätekeminen ylipäätään on.
Ei ihan tehdasmaista liukuhihnahommaa!
Enkeleitäkin löytyy väreissä, nämä valkoiset valmistuivat aluksi.

Äidin käsityö tähän päivään

Äiti oli käsitöiden taitaja.
Hän neuloi, ompeli, kutoi ja virkkasi.
Eteisen ikkunossa roikkuivat vuosikymmenet nämä äidin virkkaamat verhokapat.
Ruskeat...
Ajan saatossa ne alkoivat kulua ja silmäkin väsyi niihin.
Mutta ne vain saivat olla - äidin tekemät!

Viime kesänä, keittiö- ja lattiaremontin jälkeen syntyi ajatus,
että pyydän Aamu-Usvan Savipajan Heidiä painamaan verhoista saviset verholaatat,
jotka laittaisin roikkumaan ikkunan väliin.
Ja niinpä ne valmistuivat Heidin taitavissa käsissä.

Nyt äidin kädenjälki ja muisto on ikkunoissa valkoisina ja ilmavina saviverhoina.

Pojan paprikaviljelykset verhoja hiukan peittävät näkymästä,
mutta siellä ne ovat, ikkunan välissä.
Kiitos äiti ja kiitos Heidi!

Aamu valkenee!

Nallentekijän vapaapäivä?

Palaan muistoissa viime talven lumiin,
kun tämmöisiä kinoksia ei ole vielä tälle talvelle koettu näillä leveysasteilla.
Tiedä sitten, olenko lumen runsautta niin kovasti kaivannutkaan...
Muutaman kerran on jo saanut katoilta tippuneet lumet, ne vähäiset, lapioida pois.
No, hyötyliikuntaa...

Nallentekijän vapaapäivät ovat olleet hiukan hakusessa.
Jouluksi tilatut karjalanpiirakat odottavat tekijäänsä silloin, kun ei ole muuta työtä.
Mukavaa touhua; leipomisen ja paistamisen tuoksut antavat tunnelmaa.
Kun tätä kirjoitan, kolmannen adventin aamuvarhaisella -,
hämmentelen samalla toisella kädellä piirakkapuuroa!
Tulossa siis pyhäpäivän piiroita...

Nallenteko alkanee heti tammikuussa.
Yksi tilattu nalle jo lepäilee kaavojen muodossa tilaajan valitseman karvan päällä.

Mitä Joululta eniten odotan?
Perhettä kokoontumaan yhteen,
kuusen tuoksua,
kynttilän valoa,
ulkosaunan hämyä ja lämpöä,
ajatuksia ystäville,
haudoilla käyntejä,
viipyileviä tuokioita...

Halla, Konsta ja Muisto
toivottavat näiden lumisten kuvien myötä leppoisaa joulun odotusta!

Lunta sataa ja lumi sulaa

Aatto-nalle kerkisi yksillä lumilla kelkkailemaan.
Sen jälkeen ainakin kahdet lumet sulivat pois.
Nyt taas on lunta.
Vaihtelevaista.
Erilaisia ovat, joulukuun säät.

Nallen huoltamishommia

Joskus nallentekijä joutuu huoltamaan tekemälleen nallelle jälkikäteen
lisävarustuksia.
Useimmiten kaulaliinoja...
Minähän en harrasta nallejen pukemista; sen saa jokainen tehdä nallelleen, jos haluaa.
Teema-nalleja olen kyllä muutaman - omaksi kauhukseni - tehnyt; koirien muistonalleja ja
haastavimpana muistuu mieleen piru-nalle sekä roller derby- harrastenalle.

Tapasin kokousreissulla Karhuherra Paddington Jr.n omistajan.
Puheeksi tuli, että kun nallelle pitäisi saada se Paddingtonin hattu. Lupasin kokeilla...
Ommella rusautin lonkalta punaisesta huovasta hatunreuhkan.
Tässä se on kokeeksi oman nallen päässä.
Toivottavasti se muotoutuu Karhuherra Paddington Jr.n päähän!

Rasmus testaa Kyöstin kaulahuivia

Kyösti nalle, jolla on omat instagram- sivutkin;
seikkaili tässä päivänä muutamana lumen keskellä ja mietti, että
pitäisi olla vissiin jo talviunilla, mutta kun ei millään malta...
Siihen oli joku kommentoinut, että nalle tarvitsisi lämmintä ylle...
Nallentekijän sydäntä vähän pisteli ja neuloin Kyöstille kaulahuivin.
Sen turvin minunkin nallet ovat talvesta selvinneet!!

Suomalaisen musiikin päivä

Kokalmus, Hossa, syksyllä 2017

Se soi
Suomalaisessa metsässä
Meidän mielessä, sydämessä
Taustalla, konsertissa, kodissa
Musiikki
Lahja meille
Suomalainen musiikki
Klassinen, pop, rock
Kaikki yhtä arvokkaita
Meidän sielumme musiikki
Ykkösenä Finlandia; Jean Sibelius

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Kuopuksen harjoitustyöt kukkien sidonnasta

3.12.

Lunta on
Pakkasta on
Talvi on
Ja joulukuu alussa

Muistoja tupa tulvillaan

 Kun saa asua talossa, jossa ennen minua on asunut viisi sukupolvea,
aistii sen muistojen ja eletyn elämän valtavan määrän, mitä talo kantaa sisällään.
Vintti pitää sisällään edellisten sukupolvien kortteja, kirjeitä.
Aarteita.

Vanha kirjekuori.
Kuin koru.

 Tuvassa on papan aikoinaan veistokoulussa tekemä sänky.
Siis jostain 1900- luvun alusta...
Nykyään tuo sänky on uunin kupeessa.
Se on niin hyvä ja mieluisa!
Olen sanonut, että sen takia siinä nukuttaa niin hyvin,
kun siinä sängyssä on vuosikymmenten nukkumattomat unet!
Se on suosittu sänky nukkua, kun yökylässä on lapsia, siskoja tai ystäviä.
Ja ne varttitunnin päiväunet, jos oikein ramasee... - paras paikka!

Muistoja tulee lisää.
Joka päivä, joka vuosi.
Nyt muistona kummitädin muistohetkeen viemäni koivupölli pikkuisine kuusineen.
Ja Rasmus; nalle vuosikymmenten takaa.

Se on suo

Vielä muutama tunnelmakuva sunnuntaiselta suolta.
Nyt on jälleen saatu lumi maahan näilläkin leveysasteilla;
laskujeni mukaan neljännen kerran tälle syksylle...

Jäät kestävät jo linnun kävellä, mutta ei ihmistä!

Talven tarinoita jään pinnalla.

Ja Konsta bongasi edelleen uutta kuvattavaa!
Käkkärä.