Äiti oli käsitöiden taitaja.
Hän neuloi, ompeli, kutoi ja virkkasi.
Eteisen ikkunossa roikkuivat vuosikymmenet nämä äidin virkkaamat verhokapat.
Ruskeat...
Ajan saatossa ne alkoivat kulua ja silmäkin väsyi niihin.
Mutta ne vain saivat olla - äidin tekemät!
Viime kesänä, keittiö- ja lattiaremontin jälkeen syntyi ajatus,
että pyydän Aamu-Usvan Savipajan Heidiä painamaan verhoista saviset verholaatat,
jotka laittaisin roikkumaan ikkunan väliin.
Ja niinpä ne valmistuivat Heidin taitavissa käsissä.
Nyt äidin kädenjälki ja muisto on ikkunoissa valkoisina ja ilmavina saviverhoina.
Pojan paprikaviljelykset verhoja hiukan peittävät näkymästä,
mutta siellä ne ovat, ikkunan välissä.
Kiitos äiti ja kiitos Heidi!
Aamu valkenee!
Wau! <3 <3 <3 <3
VastaaPoistaEikös vaan olekin ihanat!! :)
PoistaOnpa todella hieno idea, upeat! Itselläkin kaapit täynnä äidin ja mummojen virkkauksia.
VastaaPoistaMikä hieno idea! Kauniit verhot, eikä tarvitse pestä!
VastaaPoistaHyvää joulua Päivikki sinulle ja perheellesi!
Terveisin Ulla Saksa maalta
Niinpä! Ja tärkeimpänä se, että äidin kädenjälki säilyy näkyvillä ja tallessa!
PoistaJoulun taikaa sinulle Ulla ja perheellesi sinne Saksaan! Maillä on lunta!! Terveisin Päivikki