Joulun ajan muistomurusia

Suvikelistäkin on iloa.
Kun tie oli jäinen, kaivettiin kuusenhakureissulle potkurit navetan vintiltä.
Viidestä lapsesta kotosalla oli jouluaattona neljä;
- esikoinen tuli vasta joulupäivänä kumppaninsa kanssa.
Talosta löytyi yhteensä viidet lapikkaat, oikeat kengät kuusen hakuun!
Isän vanhat, miehen vanhat ja kuopuksen käytössä olevat minun vanhat,
sekä pojalla ja minulla ihanat mustat, pari talvea käytössä olleet.
Aidot suomalaiset, Töysän tehtaan lapikkaat!

Meidän joulukuusi kasvoi Pienensuon ladon nurkalla.
Miten se nyt siinä?!
Ei se mahtuisi kasvamaan tukkimittaan ladon seinän vieressä...
Oikein kaunis ja tuuhea kuusi - siitä se haettiin meidän joulun iloksi.
Kuusi sai potkurikyydin kotiin; kuopus istui kuusi "sylissä" ja tytär antoi vauhtia!

Joulun kaunotar syntyi tyttärien toimesta pihamaalle.
Suvilumen antia!
Se on lumiakka; täydellinen pihan valtiatar!
Lumiakan tekeminen kesti ja kesti; sinne piti toimittaa myös parsinneula!
Parsinneulan avulla kuopus tökötteli kaunottarelle silmäripset männynneulasista
ja kunnon kainalokarvat kuusenneulasista...
Hiukset kuusenoksista ja joulun kunniaksi se sai komeat huopapallokäädyt kaulalleen.

 Onko vastaanväittäjiä?!

Joulukuusessamme on jälleen oikeat kynttilät, aattoiltana ne olivat mehiläisvahakynttilät,
jotka paloivatkin todella hyvin.
Kristalleilla somistetut villahuopapallot ja Kalevala-korun vuosikoristeet sekä äidin vanha lintu.

Siinä meidän joulukuusen tarina.

Nuoriso leikki lumella joulupäivänä;
syntyi monta lumipallolyhtyä, joita Konsta ja Halla pääsivät ihastelemaan...

Halkoliiterin ovi on koristeltu lumipalloilla;
leikin ideana oli, että yksi seisoo seinän edessä ja toiset koettavat osua häneen...
Aikuinen on terve, kun se leikkii - tämä viisaus on meillä kovassa käytössä.

Luminen maisema on ilahduttanut joulun viettäjiä.
Etelä-Suomen lumettomuus hämmästyttää aina vaan; vaikka se on enemmän sääntö, kuin poikkeus.