Kukka-nallen ja Kiian ensitapaaminen

 Sain siskon ja tyttärentyttärensä yökylään.
Oi, sitä pienten jalkojen vipinää talossa...
Voi muistella aikoja, kun viisi pientä mukeloa täytti talon joka sopukan.
Tänä päivänä sitä onkin mukava muistella esikoisen viettäessä 30-v.!

 "Missä miun Kukka on", kuului kysymys hetimiten.

Pakkanen ja Lumikki saivat esittää isää ja äitiä Kukalle.
Onnellinen nalle ja onnellinen tyttö.

"Olipa kerran ruusu ja nalle. He olivat kavereita.
Eräänä päivänä ruusu oli metsässä ja häntä katseli viekas kettu
ja hän aatteli, että hän voisi käydä ruusun kimppuun,
mutta nalle tuli ja esti, ettei kettu pääse ruusun kimppuun.
Silloin kettu lähti pois. Sitten ruusu ja nalle menivät kotiin
ja nalle kysyi ruusulta, että pääsenkö teille yöksi.
Totta kai pääset, ruusu huudahti. Mennään jo teille, nalle sanoi.
Sitten he olivat jo ruusun kotona. Ruusu kysyi nallelta,
että katsotaanko elokuva. Joo, nalle sanoi.
Sen pituinen se."

Kiian tekemä tarina

(Kiian luvalla sain laittaa tämän ihanan tarinan tähän.
Pisteitä ja pilkkuja lisäsin)

Oikein hyvää Kalevalan päivää! 

Raanu löysi uuden kodin

Raanu odottaa lähtöä yhdessä tyttären nallejen, Ilarin ja Toivon kanssa.

Raanu on raanu, ei siis nalle.
Tämä äidin kutoma raanu vuodelta 1973 on kulkenut pitkän matkan.
Se voisi kertoa monta tarinaa...
70-luku oli raanujen kutomisen kulta-aikaa.
Niitä paukutettiin ympäri maata kansalaisopistojen kudontapiireissä.
Niin myös meidän äiti.
Raanu kudotaan kangaspuilla; ohuen ohuesta villalangasta, lanka kerrallaan paukauttaen.
Tuvan seinällä oli vuosikymmenet äidin kutoma punamusta Karjala-raanu;
sitten sille ei enää löytynyt paikkaa, kun tarvekaapit vaativat seinää.
Huoneissa oli seinällä tätini tilaamat Kuusamo-raanut.
Nyt ne lepäävät varastossa käärittynä rullalle odottaen uutta elämää.
Käsitöitä; tarinoita menneiltä sukupolvilta...

Tämän sinisävyisen raanun tarina jatkuu!
Äiti kutoi sen häälahjaksi isän kummitytölle.
Viime syksynä serkkuni kysyi, että saisiko hän tuoda raanun syntysijoilleen;
kun sille ei enää ole tilaa heillä, eikä lapsen asunnossa,
- eikä sitä hennoisi viedä mihinkään kirpputorille.
Tokihan raanu sai tulla takaisin kotiin.
Tuntui ihan kuin äiti olisi tuonut terveisiä...
Nostin raanun "tyttöjen" huoneen seinälle.
Joulun aikaan sanoin tyttärelle, että siinä olisi sinulle raanu, jos huolit.
Nimesikin vähän velvoittaa, kun olet mummin nimikaima, Inkeri.
Tytär sanoi, että olisikin aika kiva.
Nyt se on toimitettu jyväskyläläisen opiskelijakämpän seinälle.
Se sointui oikein hyvin väriensäkin puolesta, ja vanhat huonekalut sitovat sen osaksi
pienen asunnon tunnelmaa.
Raanu hymyilee onnellisena.
Ja samoin mummi, sieltä pilven reunalta...

Onnelliset nallet

 Kolme onnellista nallea!
Ilo, Soma ja Jääkukka.
Mummi-ihmisen lämmin nalle-ajatus lapsenlapsille.

Matkalle kohti kotia ja Rovaniemeä.
Nallentekijä toivottaa hyvää elämää...

Pihkan tuoksua!

 Tämä lähes 60- vuotias kuusikko odotti hartaasi harvennushakkuuta.
(Vai olinko se minä??!)
Metsikkö on ollut aikoinaan laitumena; lehmiä ja lampaita.
Vajaatuottoista metsää! Pääasiassa lepikon rytöä.
Isäni uudisti metsän tuottavampaan puun kasvatukseen.
Sain olla isän mukana, kun hän ajoi hevosella ja reellä puita pois ennen istutustöitä..
Olin pieni tyttö, kun siihen istutettiin kuusentaimet.
Muistan, miten tien varressa oli valtavasti taimisäkkejä ja kuokkia.
Kivikkoa!
Kummini muisteli olleensa istuttamassa kuusia 4H- kerholaisena.
Ei ihan kevyttä ja helppoa hommaa...
Kertaalleen kuusille annettiin boorilannoitus; laidunmaat kärsivät sen puutteesta.
Kuusikko on siis aivan puhdasta talousmetsää, tasaikäistä.
Kuusten keskellä on puolenkymmentä nyppylää, joissa kasvaa mäntyä.
Harvennuksia on tehty aiemmin jo kaksi kertaa, osittain kolmekin kertaa.

Hakkuu alkoi tällä viikolla.
Nyt tehtävä harvennus tehdään ns. yläharvennuksena.
Eli poistetaan noin kolmannes järeimpiä puita.

On mielenkiintoista seurata ammattilaisten työtä.
Iltavuoroa tekee nuori mies, joka piakkoin valmistuu metsäkoneenkuljettajaksi.
Hyvältä näytti työn jälki.

Kuuset ovat jo tukki-paksuisia, eli tämän olisi voinut tehdä jo päätehakkuuna.
Mutta nytpä vielä annetaan loppujen kasvaa ja järeytyä ennen lopullista uudistushakkuuta.
Kuusen kasvuun riittää siis noin 60 vuotta;
enää ei tarvitse odottaa 80 tai 100 vuotta, kun kuusi on kasvanut mittaansa.
Puuston kasvu on todella nopeutunut.

MTK on haastanut ihmisiä tekemään ympäristölupauksia.
Minä olen sen tehnyt tässä hakkuussa!
Jätän kasvamaan vielä aivan täyden metsällisen kuusia,
jotka sitovat hiiltä ja torjuvat ilmastonmuutosta!

 #YMPÄRISTÖLUPAUS

 Ensi keväänä ja kesänä on edessä latvusten ja hylkypöllien korjuu polttopuuksi!

 Ajokone työssään.

Ja se pihkan tuoksu!
Minusta se on edelleen maailman paras tuoksu!!
Aurinko kruunaa kaiken...

Se on Kyösti!

 Hei, minä olen Kyösti!

Kyösti on tilattu nalle, nimeänsä myöten.
Kyösti on nimikaima tilaajan perheeseen tulevan koiran kanssa.
Se vain oli selvää, että se on Kyösti, sanoi hän.

 Laitoin kuvia melkein valmiista nallesta, että näyttääkö se sinun nallelta.
Vastaus tuli pikaisesti:
"Oih! Mikä ihanan hellyttävä katse! Olen ihan myyty.
On minun nalle!! Ja kyllä hän minusta aika Kyöstiltä näyttää...
vai onko kertonut sinulle haluavansa olla joku muu..."

 Se on jännää, että vaikka olen tehnyt kymmeniä tilattuja nalleja,
niin aina nallen valmistuttua on se sama pieni jännitys,
että onko tämä nalle odotusten ja toiveitten mukainen.
Aika iso ilo, kun nalle sulattaa sydämen ja ottaa paikkansa!

 Kyösti pääsee huhtikuusaa kotiin.
Siihen mennessä se saa seikkailla täällä toisten nallejen kanssa ja tietysti se pääsee
myös tutustumaan metsään.
Metsäihmisen nallena se varmaankin tulee olemaan mukana metsäreissuilla.
Lupasin opettaa sen myös sisäsiistiksi ja hyville tavoille...

Lumiukon tekoakin on jo harjoiteltu...
Ihan kohta on jo huhtikuu ja Kyösti pääsee kotiin!

Hankiaisia odotellessa

Tuleeko tänä talvena hankiaiset?
Että kestäisi kävelläkin.
Jääpi nähtäväksi.
Pari päivää oli kova lounaistuuli; se muka teki suursiivousta puissa.
Pellot, tiet, metsät ja joka paikka on täynnä kuivia oksia, käpyjä ja luontoroskaa.
Ei tarvitse siivota pois...

Nämä Konstan seikkailukuvat Sammallahden jäällä ovat viime keväältä.

Aurinkoista ja leppoisaa helmikuun viikkoa!

Riihen talviuni

 Lumikenkäilin tarkastamaan riihen talvea.
Tämä valuva lumipeitto houkutteli...
Taipuu, taipuu, mutta ei katkea.

 Loppukesän heinäseipäät odottavat yhä napostelijoita.
Jänis oli hiippaillut seipään tyvellä, mutta metsäkauriita ei ole näkynyt.

Yksinäinen nalle seipään juurella...

 Konsta.

 Jääkukat ihmettelevät valoisuutta.
Ne sulavat auringon lämmössä jo pois.

Konstan pienet tarinoinnit riihinalle Antin kanssa.
Hyvin on Anttia nukuttanut ja talvi tuntuu menevän nopeasti...

Aurinko siellä leikitteli helmikuisella valollaan.
Ihan kohta on jo kesä!

Ystävänpäivähalaus!

                          "Kun sielu koskettaa sielua,
                          niin valo rakastaa sinua
                          ja se valo on elämä
                          ja elämää on vain edessä."
                                           (Pelle Miljoona)

Hyvää ja voimakasta Ystävänpäivää teille kaikille!

Tuuti; eräs pieni nalle

Pieni kymmensenttinen; Tuuti.
Taustaturvana savonlinnalaisen keraamikon nallekarhulainen tuolillaan.

Vasemmalla Nyyti, oikealla Tuuti.

Tämä siilikarva on niin hassua, eläväistä...
Nalle näyttää kovin salaperäiseltä, ja niinhän se saattaa ollakin.
Tuutin salaperäinen elämä.

Selätysten.
Tuuti ja Aate.

Ihana talvi!

 Joka talvihan ne tulee;
lumet katoilta alas!
Tämän talven lumet alkoivat tulla alas ensimmäistä kertaa eilen.
Sitä on katoillakin 40-50 cm...
Pyhäaamun hommia lapioida Nalle-talliin polku.

Nyt taas pääsee.

Karhu jäi, Aate matkusti kotiin

Aate on jo matkannut Helsinkiin.
Sisko oli muutaman päivän vapaillaan täällä ja sai pikkusiskon nallen matkakaveriksi.
Päreelle maalattu karhu seuraa liikkeitäni talviunienkin aikaan...
Ystävän uusi ulottuvuus; päreestä on moneksi!

Leppoisaa perjantaipäivää ja sen jälkeen alkavaa viikonloppua!
Jokohan sitä eestyisi nallen tekoonkin taas...

Ajatus

"Jos ihminen järjestää olonsa mukavaksi
se on itsekkyyttä ja laiskuutta.
Jos osaa nauttia olemisestaan.

Keskellä kirkasta päivää seisoo pihamaalla
ja toljottaa eteensä.
Ei se käy.
Työt odottaa,
vaikka tuomiopäivään asti.
Odottakoot.
Minä seison tässä.
Ja aurinko.
Me ei lähdetä mihinkään."

(Kaarina Valoaalto / Poloneesi keskeneräisestä Bagdarista)

(Päiväkirjaan kirjoittamani runo vuodelta 1982)

Helmikuun talvinen pihapiiri

Tänään ei näy aurinkoa; pilveilee eilisen lumisateen jäljiltä.
Lunta . . . riittävästi!

Joka päivä: talven kauneus antaa ilon ja voiman.

Talviunta...

Metsän suojassa. Turvassa.
Kaukana kavala maailma...

Maailman paras paikka.

Hyvää helmikuisen viikon alkua!

Lauantain karhuja

Aate löysi kodin heti valmistuttuaan.
Ilo!
Pikkusisko saa nalleperheeseen uuden ystävän.
Puusta veistetty karhu on muisto 36 vuoden takaa.
Tallessa.
Eletty elämä.