Metsä, metsään, metsässä, metsästä...

Työ jatkuu.
Metsikkö vain on vaihtunut.
On se ihan hullun hommaa, mutta minkäs teet.
Kun ei henno jättää valmista polttopuuta metsään, niin tehtävä vain on!

Pitemmän rupeaman jaksaa tehdä putkeen, kun ottaa eväät mukaan...
Maisemakahvit linnunlaululla.
Ja itikoilla!
Nekin perhanat heräsivät appeelle heti lämpimien tultua.
Isoja ja verenhimoisia...
Oli se hyvä aloitella lumien aikaan tätä urakkaa, niin suurimman osan sain tehdyksi
ennen näitä vaivoja.

Tarkenee, liki 20 asteen lämmössä!
Mutta: Nautin!!
Polvet ja selkä käyvät ylikierroksilla, mutta kulkevat vielä mukana...
Nuo lämpimät päivät olivat ja menivät.
Perjantaina pilkoin halkaisuruuvilla halkoja jokusen hetken jo ilman paitaa... aurinko!

Koivut ovat pienen pienillä hiirenkorvilla.
Vihreys lisääntyy päivä päivältä.
Huhtikuu vaihtuu toukokuuhun.
Vauhdilla.

Keltaista!

Paljon pieniä aurinkoja jokaisen jokaiseen päivään!

Sininen sinivuokkometsä

 Sinivuokot jatkavat valloitustaan.
Ne leviävät kohti metsää.
En ole lainkaan pahoillani.
Levittäytykööt ja täyttäkööt!

 On siellä Konstakin maastoutuneena ihailemassa.

Matkalla metsään!

Voimaa kevääseen!

"Voima";
sanoi haluavansa nimekseen tämä vajaa kymmensenttinen nalle,
Voima jo pelkkänä sanana kertoo paljon.
Tämä nalle on voimaa täynnä.
Jaettavaksi sitä tarvitsevalle.

Tämmöinen, sinivuokon kokoinen Voima.
Kyllä näillä pärjätään!

Tämän vuoden Pääsiäinen

Tiu-pieni ja pienet vihreydet

Jos ei raeherneen kasvatus sattunut ihan putkeen, niin mitäpä tuosta.
Vihertää kuitenkin jo.
Ja ulkona myös.
Tässä lämpöaallossa kaikki tapahtuu nopeasti siellä, missä lumet ovat vapauttaneet
tilaa kasvulle ja uudelle voimalle.
Pellot ovat lumen peitossa; vain pieniä pälviä reunamilla.

Pesueeni saan kuitenkin kaikki kotiin!
Oi, sitä viiden pienen mukelon jalkojen tepsuttelua...

Aurinkoa, valoa ja lämpöä!

Pilvin päivän pälviä pitkänä perjantaina

 Kyllä ne lumet häviää!
Olin kaksi päivää poissa, lumettomassa Espoon Hanasaaressa;
niin palattuani lumien vajumisen huomasi oikein hyvin.

 Konsta kyselee, että joko saa heittää kaulaliinan pois...
Kurkku siitä tulee kipeäksi, sanon minä;
jos kevätahavilla kaula paljaana kulkee!

Olisinpa niin valmis elämälle,
kuin on sinivuokko keväälle!

Virvon varvon...

 Metsästä löytyi viininpunaisia pulleita silmuja.
Ne kuuluvat terttuseljalle, joka meidän perheessä tunnetaan paremmin nimellä
paskamarjapensas...
Sitten kuuluu jatko: ... ja navetan taakse!
Se oppi jäi Puutarhakoulusta Muuruvedeltä, kun puutarhaopettaja selosti terttuseljan saloja...
Metsässä tätä kasvaa muutamassa paikassa; linnut ovat levittäneet siemeniä.
Jotenkin pidän sitä vieraslajina.
Syksyllä se on kaunis punaisine marjaterttuineen,
mutta paskamarjapensas mikä paskamarjapensas!!

Katkoin vesurilla paukutellen oksia ja toin maljakkoon.
Sanoin kuopukselle: Virvon, varvon!
Kauniita ovat, hetken.
Sitten joutavat nämäkin, navetan taakse...

Keväinen Kuutti

 Kevätnalle Kuutti!
Harmajan kaunis, kuin Saimaalla syntynyt norpanpoikanen.

 Lumivuorten nalle.
Vielä riittää auringolla töitä!

 Kuutin mohairkarva on nimeltään "harmaa susi".

 Pihapolulta löytyi sulanut sydän!

 Viiru tervehti nallea ohikulkiessaan;
tuumi, että mistä näitä oikein tulee...

Terhakka Kuutti-nalle; taustalla hymyilevät Juuso ja Nikodemus.

Huhtikuinen talvi!

Hilipatipippaa!
Talviko?

 Edelleen sataa lunta, jota on kertynyt toissa yöstä lähtien semmoiset 25-30 cm.

Narssissit pakenivat katoksen alle suojaan.
Risuja lumelle!

Ja valkeus tuli!

 Kuvia tältä aamulta.
Säätiedotus piti paikkansa; lunta tulee tuiskuten taivaan täydeltä...

 Entisten lumien päälle.
Vanha sanonta tulee taas mieleen: Uusi lumi vanhan surma...
Huhtikuun alkua; ihan normaalia.

 Kelkkarähjä paljastui lumen alta pikkuhiljaa.
Nyt se on ihan kuin ollakseen; kaunistus.

 Konsta, Nyyti ja Tiu lumileikeissä...

Valkoisuutta!

Pöllejä, puita, metsää, kevättä

 Pöllipinot hupenevat hiljalleen tien varrelta.
Onneksi on ollut yöpakkasia, että tie jotenkin kestää.
Aurinkoiset ja tuulisen lämpimät päivät sulattavat ja kuivattavat.
Mutta vielä meillä lunta piisaa!

 Metsätyöpaikka.
Vaikka harrastuksen piiriinhän se polttopuusavotta laskettaneen.
Ihan sama.
Joka päivä, kun vain muilta aikatauluilta sopii, olen metsässä.
Ja pihka tuoksuu, linnut laulaa, latvuskasat lisääntyvät...

Etenee, kevät ja sulat paikat.

Käly-ystävän nalle

Meillä on kolmen kälyn tiivis trio ja olemme hyvät ystävät.
Se on onni.
Tapaamme muutaman kerran vuodessa kolmisin ja seikkailemme
milloin missäkin suunnalla.
Nyt on molemmilla käly-ystävillä omat pienet nallet.

 Tämä matkustaa jossain vaiheessa Helsinkiin.
Siitä tuli Osku; omistajan nimeämänä.

 Osku on täynnä iloa, valoa ja rakkautta.
Meillä tulee olemaan vielä monta hauskaa nalle-retkeä yhdessä!!

 Joskus toiveet täyttyvät.
Näin se elämä menee.

 Täälläpä mie oottelen seikkailuja!

Nallet potretissa;
Nyyti, Osku ja Tiu.

Tiun ensimmäinen kevät ja sinivuokot

 Kevät.
Alkaa aina jostain.
Kun näkee ensimmäistä kertaa joutsenet Taipaleenjoessa.
Ensimmäisten pulmusten lehahtelevan Varkaudentien varren peltoaukeilla.
Mustarastas kuopimassa kirsikkapuun alla.
Sulavan lumen purot ja norot ja ravat, pälvet.
Hankiaisetkin.
Ja sinivuokot avaamassa ensimmäisiä kukkiaan.

Se on siinä.
Kevät.
Jälleen.
Valo. Ilo. Voima.
Olkoon siis niin.