Metsästä löytyi viininpunaisia pulleita silmuja.
Ne kuuluvat terttuseljalle, joka meidän perheessä tunnetaan paremmin nimellä
paskamarjapensas...
Sitten kuuluu jatko: ... ja navetan taakse!
Se oppi jäi Puutarhakoulusta Muuruvedeltä, kun puutarhaopettaja selosti terttuseljan saloja...
Metsässä tätä kasvaa muutamassa paikassa; linnut ovat levittäneet siemeniä.
Jotenkin pidän sitä vieraslajina.
Syksyllä se on kaunis punaisine marjaterttuineen,
mutta paskamarjapensas mikä paskamarjapensas!!
Katkoin vesurilla paukutellen oksia ja toin maljakkoon.
Sanoin kuopukselle: Virvon, varvon!
Kauniita ovat, hetken.
Sitten joutavat nämäkin, navetan taakse...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti