Puukarin Pysäkillä nautimme ihanan kesäisen lounaan, joka koostui luomu- ja lähiruuasta; luonnon antimista niityltä ja metsästä. Hyvä ruoka, parempi mieli.
Rakkaudella tehty ruoka maistuu aina hyvältä.
Enpä tiennyt, että vesiheinää voi käyttää salaatin raaka-aineena!
Muistan vain, miten vesiheinää syötettiin kanoille ja sioille... lussun-lussun!
Aika tuntui pysähtyvän, kun kävelimme 700 metrin matkan bussilta kärrypolkua pitkin Murtovaaraan ja saavuimme idylliseen pihapiiriin.
Alueen kaikki 16 rakennusta ovat samoilla paikoillaan, johon ne on aikoinaan rakennettu.
Murtovaara on vanha kruununmetsätorppa.
Se on ainut kokonaisuutena säilynyt, ympäri maata sijainneista 6000 torpasta.
Olin niin kauan halunnut käydä siellä, onneksi se nyt onnistui.
Kaikki materiaalit ovat luonnosta!
Katot ovat ns. malkakattoja, eli puuta, aluskatteena tuohi. Kahdessa rakennuksessa on pärekatto.
Kuulimme, miksi pirtin hirret eivät ole halkeilleet, niin kuin tämän päivän hirsirakentamisessa;
hirret on veistetty ja odottaneet kolme vuotta taapelissa ennen rakentamista!
Siinäpä olisi oppia, joka on jossain elämän vaiheessa kadonnut rakentajilta...
Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön hallussa.
Hilja Lipponen on asunut Murtovaarassa 1990- luvun alkupuolelle saakka.
Oppaana toiminut Heikki Ovaskainen kertoi värikkäällä jä jämerällä tyylillään tarinoita Hiljasta.
Siitä syystä ne ovat edelleen täysin ehjiä talon kylmillään olosta huolimatta.
Opiskelijat sekä rakennusalan ammattilaiset ympäri maailmaa ovat saaneet tutustua rakennuksiin,
joihin ajan hammas ei ole purrut.
Murtovaarassa on lukuisia erilaisia salvoksia rakennusten nurkissa.
Näissä olosuhteissa on suomalaisen maaseudun juuret.
Sieltä on ponnistettu tähän päivään.
Ilman eilistä ei ole tätä päivää, ilman tätä päivää ei ole huomista.
Menneisyys ja juuret ovat osa meitä.
Murtovaarassa kannattaa käydä katsomassa suomalaisen maa- ja metsätalouden historiaa.
Heinäkuussa Murtovaara on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-19.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti