Uudet kyökkikalut; se on niin ihana

 Keittiö + tuparemppa alkaa olla nyt ohitse ja voiton puolella.
Vielä ikkunanpuitteitten maalausta ja yhden valaisimen odottelua.
Tässä pieniä tunnelmapalasia.
Kalusteet ovat Puustellin; koska luottoremppanainen, paras kaikista; Pintaremontit Otrosen Henna tekee Puustellin asennuksia.
Lattiat hioi ja lakkasi Täsmä Neliö.

Vanhaa ja uutta rinnakkain.
Päätyseinän hirsipinta jätettiin näkyville, se käsiteltiin vain puuvahalla.
Se on niiiiiiiin kaunis...
Nuoriso esitti, että eikö pureta loputkin tuvan mäntypaneeliseinät hirsipinnalle.
Juu ei.
Tehköön sen sitten joskus joku muu. Jos haluaa.
Muistan ne ruskeat pinkopahviseinät lapsuudessani ja miten hienolta vaaleat
lautapanelit sitten näyttivät, kun isä remontoi 70-luvun alussa...
Minulle passaa nämä oikein hyvin. Oman metsän mäntyä, lämpimän näköiset.

 Käsipyyhe roikkuu siskon miehen veistämässä kaksikerroksisessa hierimessä.

 Nalletkin pääsivät joutessaan piipahtamaan keittiön työtasolle.
Työpöydät on koivua.
Saas nähdä, miten ne toimivat kovassa käytössä...

 Vanhat palkintolusikat ja perintöhoppeet purkkiin...
Näinhän se on, että kaikki, mitä ei tarvitse, sitä ei tarvitse...
Mutta säilytettävähän ne on, aarteet; mummon 60- vuotislahjaksi saama kakkulapio,
äidin ja isän häälahja-kastikekauha tai kakkuveitsi.
Ja omat hiihtokilpailulusikat, joissa on "IIV" tai IV tai III!!!

 Talon vanha, sieltä 1800- luvulta oleva avohylly pääsi kunniapaikalle.
Niin hentoinen ja kevyt.
Ja ehkäpä epäkäytännöllinenkin...
Mutta halusin sen nyt tähän muuriin näkyville.
Voin kuvitella, miten esiäidit ovat pitäneet siinä ne talon vähäiset lautaset ja lasit...

 Tiskipöytä yhdellä isolla altaalla.
Taustalevy yhtenäinen alumiininen; ilman laattoja ja saumoja...

Suutarivalaisimen kuuppakin on uusi!
Sähköasentajan vasara oli huitaissut entisen kappaleiksi;
onneksi minulta löytyi vielä uusi lasi tilalle.

Nyt kun kaikki astiat ja jauhoputelit ym. löytävät vain oman paikkansa...
Tilaa on vähemmän, mutta vähemmälläkin pärjää.
On jo opittu ottamaan kahvimuki laatikosta eikä "kahvikuppikaapista"!
Tunnuslauseeksi jäi Puustellin myyjän lausuma katsoessaan kattila-laatikoita
(kaksi täpötäynnään) ja testatessaan, sopivatko ne induktioliedelle, että
"Pitääkö näitä muuten olla näin paljon"...

 Olen tyytyväinen!
Elämän aikana on nautittava elämän pienistä iloista!!!