4- vuotiaana sain kummitädiltä tämän nuken. Se sai nimekseen Marja-Riitta. Kaverina Konsta |
tähkäpäiden päällä täysikuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
Pudasjärven kirkko 16.11.2019 |
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Pudasjärven kirkon kellotapuli |
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
Kummitädin kantele ja hänelle antamani Rasmus-nalle |
ompa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."
- Eino Leino -
Isomummoni tuoli, joka nyt on palannut kummitädiltä takaisin kotiin; Rasmus ja Joosua |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti