Suovoimaa

Marraskuun aurinko houkutteli lähtemään kävelylle suolle.
Aurinko teki sitten kuitenkin kepposet ja katosi pilvien taakse.
Mutta suo ei pettänyt; mitä nyt yhden kerran jalka kuitenkin upposi...

Suo!
Ja pitkospuitten pakkashampaat.

Halla ja Konsta säilyivät tassut ja peppu kuivina.

Jäätynyttä kauneutta.

Suo on niin kaunis jokaisena vuodenaikana.
Keväällä se tulvii talven jäljiltä ja herää pikkuhiljaa kasvun ihmeeseen;
kesä kaikkine sävyineen, tuoksuineen ja marjoineen on käsittämättömän kaunista.
Ja loppusyksy, taikka tämä lumeton talvi - niin mystinen maailma.
Äänetön, hiljainen maisema vain nukkuu...

Pieni aavistus kuuraa...

Lunta odotellessa?

Aina niin hyvä mieli kävellä pitkospuita pitkin.
Mielen reppuun täytettä.

Mukavaa alkavaa marraskuun viimeistä viikkoa!