Suovoimalla jatketaan...

En ihmettele yhtään, jos ihmisiä alkaa ahdistamaan tämä kevät
- ja koronakoronakorona.
Luulin, että mie en juurikaan ala panikoimaan sen asian vuoksi.
Mutta huomaan pikkuhiljaa, että kuitenkin ajatuksissa pyörii tämä kaikki
yhä enemmän ja enemmän...

Ja aika vähän voi yksi ihminen tehdä.
Pysytellä omissa oloissaan.
Ja sitä on kyllä tehty.
Vain ja ainoastaan.
Silti kaikki liittyy kaikkeen.
Kun unet häviää silmistä kello kaksi yöllä, eikä tahdo takaisin uneen löytää...
Kyllä siinä alkaa pään sisällä pyöriä muutkin ajatukset, kuin se kadonnut lepo.

Koronan elämänkaari.

Mitään muuta ei voi, kuin jatkaa elämää päivän kerrallaan..
Pysytelkää järjissänne.
Kyllä (kai) tästäkin selvitään!