Elokuun päivät

Hossa, Kokalmus syksyllä 2017.

                                     Elokuun päivät, kohta ohi kiitäneet,
                                                  syksyksi vaihtuneet...
                                Aamuisin luonto kuoriutuu sumusta auringon avustuksella,
                                                        hitaasti, pisara kerrallaan
                                       Koko vuodenkierto, koko elämänkaari läsnä ajatuksissa
                                                         Kiitollisuus
                                                           Elämänusko
                                                             Tässä hetkessä
                                                               Siinä kaikki

Rakastan näitä puita

Rakastan näitä puita!

Kuusia, mäntyjä, koivuja, pihlajia.

Ilman metsää en olisi tässä.

Olemassa.

Metsä ja puut ovat kantaneet minua kaikki nämä vuosikymmenet.

Kantakoot edelleen.

Puunhalausviikko!

Tämän vuoden Puunhalausviikko on alkanut. Puun halaaminen antaa voimaa!

Mitä vanhempi puu, sitä voimakkaamman halauskokemuksen siitä saa...

Hyvää elokuista viikkoa kaikille!

Mustikka-aika vain jatkuu...

Ihan vain pistäydyttiin mustikkametsässä siskontyttären kanssa mustaherukkapuska-päivän päätteeksi.

Pienen pienet ämpärit.

Isot mustikat.

Voiko ihminen olla onnellisempi...

Käsistään mustikanpoimija tunnetaan!

Marius, Miihkali, Nikodemus ja Viiru.

Nallentekohommat ovat olleet kesätauolla. Jatkunevat taas, kunhan syksy ja talvi saapuu...

Lakat, mustikat, vatut...

Toissa talvena harvennettu kuusikko puskee vattua. Miten sieltä nyt voi pysyä poissa!! Luonto ja metsä antaa parastaan.

Pakastimet vinkuvat täpötäynnä, onneksi kellariin mahtuu hillopurkkeja!

Ihan huvikseni, pienet peilarit mukana, että jos jotain sattuisi löytymään...

Näitä hirvityksiä riittää kaveriksi.

Punkki on inhokki numero 1, ja hyvänä kakkosena tulee loppukesän pirulainen, hirvikärpänen.

Menninkäisen sateenvarjo.

Nyyti ja pojan valkosipuli.

Kaunista elokuun jatkoa, ystävät!

Yönseutu Pielisen rannalla

Solmu onnellisena omassa kodissaan.

Sain olla yönseudun ystävän luona Pielisen rannalla.
Toiset asuu järven rannalla, toiset metsän keskellä!

Pielisellä riitti aaltojen lisäksi seurattavaa: melojia, sekä kirkkovene menossa ja tulossa...

Kallellaanhan se on, ranta kaukana Kolin suunnalla... mutta nallet sentään istuvat selkä suorana!

Joskus aallot loiskivat monimetrisinä kallioitten ylitse, mutta nyt oli rauhallista.

Solmun aarteita.

Tätä se on nallentekijän elämä välillä;

Leikitellen...

Melojia...

Pielinen asettuu yöpuulle.

Ystävän mummo oli sanonut, että Pohjan Akka on ainut, joka ei mene yöksi kotiin...

Aamulla oli ilo seurata Pielisen peilityyntä pintaa ja heräämistä:
pikkuhiljaa aaltoja, aaltoja, aaltoja...

Solmu ja Tuuti. Ja aurinko!!

Nalleterveisiä

Mukavaa saada nalleterveisiä!

Sade-nalle on päässyt reissuun Soiperoiseen. Se kuulostaa ihan sadulta, ja niin taitaakin olla!

Mehtähommia

Päivö- myrskyn aikaansaannoksia meidän kuusikossa.
Parikymmentä runkoa on katkipoikki taikka kokonaan, juurineen irti maasta.
Harmillista.
Toissa talvinen harvennus kurittaa puita ja ne yrittävät ottaa paikkansa väljentyneessä kasvuympäristössä.
Tuuli käy herkästi kiinni ja heikot sortuu...
Kaatuneet puut on otettava metsästä pois, ei niitä kärsi sinne jättää lahoamaan.
Ja vaikka metsätuholaki antaa luvan jättää kaatuneita puita tietyn kappalemäärän hehtaarille;
niin en kyllä mielellään jätä niitä metsään.
On vain iso työ saada hajallaan, siellä täällä ja hankalissakin paikoissa olevat puut metsästä pois...
Mutta pienille määrille ei löydy ostajaa, eikä kannata motoa kuljetella.
Siispä omin voimin.
Traktorilla louhikkoisessa metsässä ja puitten keskellä taiteilu päihittää kyllä jonkinmoiset seikkailusessiot!
Tuskanhiki kastelee paidan ihan vääjäämättä...

Myrsky voitti. Kuusi hävisi. Kallio on ja pysyy paikoillaan vankkana.

 Tässä vasta noin puolet rungoista pölleinä, odottamassa halkomista.
Välillä on hyvä tehdä ruumiillista työtä! Saa ottaa pöllistä mittaa.
Kuusi on ihan hyvä polttopuu, yhdessä koivun tai lepän kanssa.
Pihka tuoksuu!

Metsässä on kauneutta.
Kun vain katsoo.

Viiru tuli köllöttelemään viereen, kun selkääni oikaisin.
Se oli sitä mieltä, että kyllä tälle päivälle jo riittää!
Tämmöisiä töitä täällä välillä.

Siispä hyvin voikaa...

"Siispä hyvin voikaa", lauloi Juice. Ja laulaa edelleen. Siinä on viisautta.

Siitä yritän nyt voimaa ammentaa.
Tämä Juicen viisaus komeilee Tampereella, Tornin ravintolan seinällä.
Olin alkuviikosta kaksi päivää Tampereella kokouksissa.

Unohdin puolivälin matkassa puhelimeni tyttären luokse Jyväskylään...

Se tunne, kun bussi lähtee, ja huomaat tärkeimmän ulokkeesi uupuvan...
Sen, jossa on kaikki tieto ja elämä!

No. Asioilla on tapana järjestyä. Niin tämäkin.
Puhelimeni matkusti tyttären kanssa Liperiin - toki vaiherikkaan tapahtumaketjun jälkeen,
mutta kuitenkin. Ja odotti minua kiltisti tuvan pöydällä...

Jaa. Että opinko tästä jotakin.

Ainakin sen, että tästä lähtien lompakossa ja repussa kulkee mukana puhelinnumero-muistio...

Aika kusessa sitä on, jos ainut puhelinnumero minkä muistaa ulkoa, on oma numero...

Opinko muuta? En tiedä.
Unohtaminen on surkeaa, mutta yritän. Muistaa...

Ja nyt yritän pikkuhiljaa kavuta täältä maan raosta pois...

Ei se niin vakavaa, kunhan itsesyytöksistä selviän.
Jospa se tästä.
Kyllä se tästä.

"Manse-rock on poikaa, siispä hyvin voikaa..."

Myrskyn toinen, uusi koti ja hiukan sydämen tykytystä...

 Että piti vielä tämäkin kokea!

Sain puhelun henkilöltä, joka oli löytänyt SPR-n Kontista tekemäni nallen - ja ostanut sen.
(Tekemissäni nalleissa on selkään kiinnitetty "Louhi-Nalle"- lappunen.)
Hivenen otti sydämestä, kun hän asian kertoi...
Ajatukset risteilivät laidasta laitaan; mitä, miksi, miten...
Miten tekemäni nalle on voinut päätyä Konttiin.
Minulla on kaikista tekemistäni nalleista kuvat ja selostukset arkistossa.
Samoin minä tiedän, yleensä; nallen ostajan.
Eihän näitä nalleja hankita ihan noin vain, ajattelematta.
Vaan se nalle halutaan ja useimmiten juuri se kyseinen nalle...
Nallen tekijänä toivon aina, että nalle saa hyvän kodin ja että siitä pidetään huolta.
Lahjaksikaan nallea ei yleensä anneta, ellei tiedetä henkilön siitä pitävän.
No; lapselle tai ihan vauvalle annettavista nalleista ei tiedetä, tuleeko lapsi siitä pitämään;
sitä vain toivoo, että näin tapahtuu!
Lapsi ja nalle kasvavat yhdessä ja kulkevat matkaa yhdessä...

 Nallen löytänyt laittoi minulle siitä kuvan.
Selasin epäuskoisena nallealbumiani.
Myrsky! Valmistunut ja myyty vuonna 2014.
Kerroin Myrskyn tarinaa soittajalle ja hän oli iloinen saadessaan tietää nallen nimen.
En tiedä, miksi Myrsky on joutunut Konttiin; mitä on tapahtunut...
Mutta olen onnellinen, että Myrsky on nyt saanut uuden kodin!
Siellä se nyt saa nauttia elämästä, seurassaan toisiakin nalleja ja nukkeja.
Kaikki on siis hyvin.
Myrsky; nimensä mukaisesti sillä on vähän myrskyisempi elämä!
Nallen silloin 2014 ostanut henkilö kertoi rakastavansa myrskyä,
siksikin hän valitsi juuri sen nallen!

 Nämä kuvat Myrskystä ja Konstasta ovat blogistani, 22.3.2014.
Tämä on onnellinen nalle-tarina.
Nalle-elämässä voi tapahtua mitä vain!
Loppu hyvin, kaikki hyvin!