Siispä hyvin voikaa...

"Siispä hyvin voikaa", lauloi Juice. Ja laulaa edelleen. Siinä on viisautta.

Siitä yritän nyt voimaa ammentaa.
Tämä Juicen viisaus komeilee Tampereella, Tornin ravintolan seinällä.
Olin alkuviikosta kaksi päivää Tampereella kokouksissa.

Unohdin puolivälin matkassa puhelimeni tyttären luokse Jyväskylään...

Se tunne, kun bussi lähtee, ja huomaat tärkeimmän ulokkeesi uupuvan...
Sen, jossa on kaikki tieto ja elämä!

No. Asioilla on tapana järjestyä. Niin tämäkin.
Puhelimeni matkusti tyttären kanssa Liperiin - toki vaiherikkaan tapahtumaketjun jälkeen,
mutta kuitenkin. Ja odotti minua kiltisti tuvan pöydällä...

Jaa. Että opinko tästä jotakin.

Ainakin sen, että tästä lähtien lompakossa ja repussa kulkee mukana puhelinnumero-muistio...

Aika kusessa sitä on, jos ainut puhelinnumero minkä muistaa ulkoa, on oma numero...

Opinko muuta? En tiedä.
Unohtaminen on surkeaa, mutta yritän. Muistaa...

Ja nyt yritän pikkuhiljaa kavuta täältä maan raosta pois...

Ei se niin vakavaa, kunhan itsesyytöksistä selviän.
Jospa se tästä.
Kyllä se tästä.

"Manse-rock on poikaa, siispä hyvin voikaa..."