Mehtähommia

Päivö- myrskyn aikaansaannoksia meidän kuusikossa.
Parikymmentä runkoa on katkipoikki taikka kokonaan, juurineen irti maasta.
Harmillista.
Toissa talvinen harvennus kurittaa puita ja ne yrittävät ottaa paikkansa väljentyneessä kasvuympäristössä.
Tuuli käy herkästi kiinni ja heikot sortuu...
Kaatuneet puut on otettava metsästä pois, ei niitä kärsi sinne jättää lahoamaan.
Ja vaikka metsätuholaki antaa luvan jättää kaatuneita puita tietyn kappalemäärän hehtaarille;
niin en kyllä mielellään jätä niitä metsään.
On vain iso työ saada hajallaan, siellä täällä ja hankalissakin paikoissa olevat puut metsästä pois...
Mutta pienille määrille ei löydy ostajaa, eikä kannata motoa kuljetella.
Siispä omin voimin.
Traktorilla louhikkoisessa metsässä ja puitten keskellä taiteilu päihittää kyllä jonkinmoiset seikkailusessiot!
Tuskanhiki kastelee paidan ihan vääjäämättä...

Myrsky voitti. Kuusi hävisi. Kallio on ja pysyy paikoillaan vankkana.

 Tässä vasta noin puolet rungoista pölleinä, odottamassa halkomista.
Välillä on hyvä tehdä ruumiillista työtä! Saa ottaa pöllistä mittaa.
Kuusi on ihan hyvä polttopuu, yhdessä koivun tai lepän kanssa.
Pihka tuoksuu!

Metsässä on kauneutta.
Kun vain katsoo.

Viiru tuli köllöttelemään viereen, kun selkääni oikaisin.
Se oli sitä mieltä, että kyllä tälle päivälle jo riittää!
Tämmöisiä töitä täällä välillä.