Metsään.
Onneksi se on niin lähellä. Metsä alkaa ihan talon takaa. Muutama askel, ja olet siellä. Metsässä, turvassa, rauhassa.
Lokakuinen metsä sateen jälkeen, taikka sateen hiljalleen ripsutellessa kuusten oksille... siinä on syksyn taikaa.
Se kietoo otteeseensa, eikä metsästä haluaisi lähteä ollenkaan pois!
Vihreys ympäröi kaikkialla. Sammalmatto on sateen jälkeen kuin uudestisyntynyt.
Tähän minä jään.
Tämän otan mukaan sydämeeni.
Metsä, rakkauteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti