Puunhalausviikkoa ja Suomenluonnonpäivää

Suomen luonto on läsnä jokaisena päivänä ja jokaisessa hetkessä. 

Tähän viikkoon on kuulunut myrskyn katkomien kuusten sahaamista
ja pöllien kuskaamista metsästä pois.
Päätyvät polttopuuksi. Harmittavia tuhoja, mutta ei voi mitään.

Metsästä nauttii niin töitä tehden, kuin vapaana liikkuessaan...

Auringon viimeiset valot illan hämyssä.
Nahkainen nalle Ernesti hyppäsi reppuun mukaan...
Pieni metsäkävely.

Hirvikärpäsiä ja puolukoita piirakkaa varten.
(Hirvikärpäset eivät päädy piirakkaan...)

Vielä aamullakin metsästin yhden pirulaisen kaulaltani.
Koko yönkö se seikkaili paitani kätköissä...

Hirvet viihtyvät puolukkakankailla ja mäntysärkillä.

 

Tällä metsävoimalla tulevaan viikkoon!

Kruununhaan apteekin Lilli-nalle

Sisko oli ihan asiakseen käynyt tarkistamassa Kruununhaan apteekin ikkunassa tervehtivää Lilli-nallea. Siellä se oli istunut ja vilkutellut.
Komean ja muhkean tuolin on Lilli saanut istuimekseen; ei puudu nallen peppu!

Oli mukavaa saada nähtäväkseen, että nalle on ottanut paikkansa. Kiitos, sisko. 

Lilli-nallen tekeminen oli yksi haastavimmista nalletilauksista...
mutta siitäkin selvisin ja voin sanoa olevani itsekin tyytyväinen lopputulokseen...

Omppujen aikaa

Sukulainen soitti ja kysyi, että muistanko minä, mitä syksyllä aina tehdään...

Pyysi hakemaan omenoita. Puut ovat täynnään, eikä hän itse tarvitse kaikkia.

Kiitollisena kävin keräämässä. Paljon.

Minun kaksi vuotta sitten saamassani perheomenapuussa on tasan kahdeksan omenaa!

Perhe vitsailee, että puutarhakoulun käynyt, eikä osaa hoitaa omenapuita...

Saattoi se puutarhakoulu mennä enempi elämänkoulu- opiskeluun... olikohan se niin?!

Kohti taivasta.

Oksat niin täynnä omenia, ettei enempää sovi.

Sukulainen on pienestä saakka kasvanut kiinni omenapuihin
ja vaalii niitä korkeasta iästään huolimatta hellästi.

Eli leikkaa kasvavia oksia rankalla kädellä vähemmäksi!

Makea ja vanha lajike, Sokerimiron.

Tässä voisi istua ja ihmetellä elämän kulkua...

Armaani-nalle

Tässä vilkuttelee Armaani.
Tämä nalle tilattiin pienelle, ihanalle tytölle Tukholmaan.
Nallen tilaaja, tytön isotäti; on syntyjään liperiläinen.
Olen saanut tehdä hänen kolmelle lapsenlapselleen nallet ja nyt hän halusi,
että myös Tukholmassa asuva pikkuserkku saa oman nallen!

Armaani kävi valmistuttuaan seikkailemassa luonnossa ja hakemassa mukaansa luontovoimaa.
Nallen saanut tyttö kantaa myös mukanaan liperiläisiä juuria.
Minusta on tärkeää tietää, mistä vanhemmat ja isovanhemmat ovat syntyisin.
Jokainen kannamme niitä perintötekijöitä ja juuria selkärangassamme.

Nalle halusi keikkumaan koivun oksalle...
Koivut ovat niin tätä Liperin maisemaa.

Tällä koivulla on myös tarina. Se on äidin ja isän koivu.
Pihapiirissä on/oli edellisen sukupolven, äidin ja sisarustensa nimikko-koivut.
Äidin koivu oli niin lähellä tietä, että se vaurioitui ja lopulta kuivui pois.
Isä, kaikessa viisaudessaan aikoinaan; oli istuttanut äidin koivun vierelle kasvamaan toisen koivun ja oli sitä mieltä, että se alkuperäinen äidin koivu kaadetaan pois...
Minä olin ihan eri mieltä! Ja niin äidin koivu sai kasvaa elonsa loppuun omalla paikallaan.
Isän istuttama koivu kasvoi kaksihaaraiseksi ja se on nyt äidin ja isän yhteinen koivu.
Koivun juurella kasvaa pieni mänty.
Se varmaankin odottaa vuoroaan; muistokoivu muuttunee jossain vaiheessa muistomännyksi...
Isä tykkäsi männyistä; usein toi syntymäpäivänä männynoksan onnitteluksi.

Isotäti halusi nallelle mukaan jotain Liperiin liittyvää...
Aikani sitä pohdittuani - pyysin Aamu-Usvan savipajan Heidiä tekemään Liperi-vaakuna- riipuksen.
Ja niin palanen liperiläistä ajatusta lähti nallen kaulassa keikkuen kohti Tukholmaa!

Armaani kävi kävelemässä myös kaurapellon laidassa.
Liperi - leipäpitäjä!

Armaani!
Niin iso ilo tehdä tämäkin nalle!!
Nallen nimi oli monen vaiheen jälkeen Armaani, toiveitten mukaisesti.

Nallen postittaminen oli mielenkiintoinen operaatio.
Postin mainostaman "Helposti"- paketin lähettäminen ei todellakaan onnistunut
ja niin piti paketti lähettää menemään ihan asiakaspalvelutiskillä...
Paketin lähettämiseen kuului kysymys, että jos vastaanottaja EI nouda pakettia, niin
a) tuhotaanko paketin sisältö, vai b) palautetaan lähettäjälle?
Vastasin, että todellakaan ei tuhota, vaan lähetetään takaisin...
Mutta, että kyllä paketti noudetaan... sitä odotetaan jo!!

Nyt Armaani on päässyt omistajansa hoiviin turvallisesti.
Nalle sai heti tytön askartelemat korut ylleen!

Ja sylittelyt ja halaukset.
Armaani on onnellinen nalle!
Kaikkea hyvää pienelle tytölle ja Armaani- nallelle yhteiseen elämään!
Ja tervetuloa joskus käymään Liperissä, täällä juurilla!

Tähkä, kypsyneen viljan värinen nalle

Elokuiseen sateeseen valmistui reilun kämmenen kokoinen nalle.
Se sai nimekseen Tähkä.
Kullankeltainen mohairkarva on kuin auringon valossa kylpevä ohra- tai kaurapelto;
loppukesän maaseudun maisema.

Tähkä tietää, että sateen jälkeen tulee taas joskus aurinkoista...
Nallen oikea jalka vipattaa, kuin olisi jo lähtökuopissaan.

Tyttären kissa Toffee katsoi Tähkän lähes lajitoverikseen ja kävi tervehtimässä pientä nallea.
Toffee on meillä loppukesän ja alkusyksyn, sitten se pääsee tyttären mukaan Sevettijärvelle.

Sadepäivänä voi paneutua kirjahyllyn tarjoamiin aarteisiin...
Lukisinko kaikki, vai valitsenko vain muutaman nalle- tai karhukirjan?!

Ihanat auringonkukat ovat kotoisin Puromäen puutarhalta.
Syksyn värejä!

Syksyn tuntua

Aletaan olla elokuun puolivälissä, ja jo tuoksuu syksy...
Aina niin uutta ja uudelleen koettavaa.
Aamuisin aurinko heräilee laiskasti ja hitaasti, sumu leijailee peltojen yllä.
Ja se tuoksu.
Kosteuden, viljojen kypsymisen, perunanvarsien, kaiken sen elokuisen tuksun!

Räkättirastaat riemuitsivat aamun tunteina löydettyään pihlajanmarjat...

En ole tunnistanut itsessäni pelargonia-rakkautta, mutta minkäs teet, kun nuo pirulaiset
ottivat ja alkoivat kasvaa ja kukoistaa ihan hulluina!
Ystävän neuvojen mukaan nappasin keväällä pistokkaita talven yli selvinneistä pelargonioista.
Juurtuivat hyvin ja samoin alkuperäiset kasvit alkoivat kasvun ihan vauhdilla...
Nyt niitä sitten on, portaiden täydeltä!
Mummomeininkiä...
Portailla roikkuu myös viidakkokurkku, jota en voinut vastustaa,
kun sen tapasin Puromäen Puutarhalla.
Ja amppelitomaatit, jotka kypsyttävät satoa sen, minkä ehtii syömään!
Tyttären ottama kuva tässä alla.

Henry sai pellavapöksyt

Vuonna 2003 valmistunut Henry-nalle sai nyt ylleen pellavaiset housut.

Niitä se on kaivannut koko ikänsä.

Nallen jalat tulivat kiinnitettyä hiukan liian alas, ja kulku on ollut sen takia huteraa...

Ihan lonkalta ompelin ja nyt nallen passaa lähteä vaikka kylille...
Sovitin nallen housuja varmaan kymmenen kertaa!
Palautui mieleen muisto lapsuudesta, kun siskolle ja miulle oli tulossa mekot
ja niitä sovitettiin Liisi-ompelijan luona...
Mikä hiki ja tuska oli seisoa paikoillaan, kun nuppineuloja laiteltiin ja mitattiin
ja mitattiin. Ilmeisesti ihan lähellä oli, etten pyörtynyt siihen.
Niin vahva tunnemuisto on siitä huonosta olosta.
Henry ei kyllä ollut moksiskaan; sai pyöritellä housuaihioita miten päin vain!

Menojalkaa vipattaa. Täysi-ikäinen nalle - niin siitä vain...
Luvan kanssa tai ilman.
Tämä nalle on nyt myynnissä, jos joku ihastuu siihen ja haluaa Henryn itselleen!
Lonkkavikaisenakin ihana nalle!!

Sadepäivän puuhia. Nallehommelit.

Elokuu...

                                           Joskus....

                                               ei...

                                            löydy...

                                                sanoja...