Syksyn tuntua

Aletaan olla elokuun puolivälissä, ja jo tuoksuu syksy...
Aina niin uutta ja uudelleen koettavaa.
Aamuisin aurinko heräilee laiskasti ja hitaasti, sumu leijailee peltojen yllä.
Ja se tuoksu.
Kosteuden, viljojen kypsymisen, perunanvarsien, kaiken sen elokuisen tuksun!

Räkättirastaat riemuitsivat aamun tunteina löydettyään pihlajanmarjat...

En ole tunnistanut itsessäni pelargonia-rakkautta, mutta minkäs teet, kun nuo pirulaiset
ottivat ja alkoivat kasvaa ja kukoistaa ihan hulluina!
Ystävän neuvojen mukaan nappasin keväällä pistokkaita talven yli selvinneistä pelargonioista.
Juurtuivat hyvin ja samoin alkuperäiset kasvit alkoivat kasvun ihan vauhdilla...
Nyt niitä sitten on, portaiden täydeltä!
Mummomeininkiä...
Portailla roikkuu myös viidakkokurkku, jota en voinut vastustaa,
kun sen tapasin Puromäen Puutarhalla.
Ja amppelitomaatit, jotka kypsyttävät satoa sen, minkä ehtii syömään!
Tyttären ottama kuva tässä alla.