Omppujen aikaa

Sukulainen soitti ja kysyi, että muistanko minä, mitä syksyllä aina tehdään...

Pyysi hakemaan omenoita. Puut ovat täynnään, eikä hän itse tarvitse kaikkia.

Kiitollisena kävin keräämässä. Paljon.

Minun kaksi vuotta sitten saamassani perheomenapuussa on tasan kahdeksan omenaa!

Perhe vitsailee, että puutarhakoulun käynyt, eikä osaa hoitaa omenapuita...

Saattoi se puutarhakoulu mennä enempi elämänkoulu- opiskeluun... olikohan se niin?!

Kohti taivasta.

Oksat niin täynnä omenia, ettei enempää sovi.

Sukulainen on pienestä saakka kasvanut kiinni omenapuihin
ja vaalii niitä korkeasta iästään huolimatta hellästi.

Eli leikkaa kasvavia oksia rankalla kädellä vähemmäksi!

Makea ja vanha lajike, Sokerimiron.

Tässä voisi istua ja ihmetellä elämän kulkua...