maanantai 27. syyskuuta 2021

Pikkuinen nalle Pikko


Tämä pikkuinen tilattu nalle on Pikko.
Valmistan näitä viisi-kuusi-seitsemän- senttisiä nalleja todella harvoin...
sen verran työlästä niiden tekeminen on.
Mutta joskus pitää ryhtyä toimeen, kun tulee pyyntö pikkuisesta nallesta.
Louhi-Nallen omat, pienen nallen kaavat ovat kuitenkin käytössä vuosittain.
Pikko-nallelle oli tarvetta. Nyt se ilahduttaa neulojaa Punkaharjulla.
Pikko on pakattu täyteen iloa, voimaa ja nallerakkautta...
Niitä tarvitsee ihan jokainen!
Pikko leikitteli valmistuttuaan pihlajanmarjojen kanssa ja kyllä se sai mukaansa myös metsävoimaa.
Ja ennen kuin nalle pääsi omistajansa luokse,
se matkasi Lieksaan vanhan kuusimetsän kätköihin saamaan jatkokyytiä...
Kaikkea hyvää ja kaunista pienelle nallelle ja neulojalle!

torstai 23. syyskuuta 2021

Syksyn aamuja

Syksyn ensimmäinen pakkasaamu.
Villahuivi kaulaan, että tarkenee!
Syksy on miun vuodenajoista paras. Ollut aina.
Ehkä siihen sisältyy maatilan vuoden työkierto; kevät ja kesä ovat kiireisintä aikaa.
Mutta kun päästään syksyn töitten osalta voiton puolelle, voi jo vähän huokaista...
Olen aina tykännyt kynnetystä pellosta. Se tyyneys ja rauha siinä tummassa maassa...
siinä on niin paljon tunnetta...
Kahvinjuontikiven sammalpeitto.
Idässä vielä harmaata ja läpinäkymätöntä, lännessä jo sininen taivas...
Sumusta kuului hanhien loppumaton kaakatus, näkymättömissä.
Sumun jäljiltä maisema loppuu lyhyeen, katoaa, katkeaa.
Salaperäinen ja niin tuttu...

maanantai 20. syyskuuta 2021

Akkujen latausta

Viime viikon lopulla olin yhden yönseudun  Lieksan metsässä
yhdessä kahden siskon ja yhden siskontyttären kanssa. 
Pää täyttyy isän perintömetsässä aivan välitömästi metsävoimalla... siihen ei tarvita, kuin hetki.
Ei mitään hokkuspokkusta...
Tämä ikivanha mänty, lempipuuni.
Tikat ovat jo ottaneet männyn itselleen. Siihen se kuivaa pystyyn, kovia kokenut mänty.
Ikiaikainen.
Yksinkertainen elämä?
Voi kunpa se olisikin niin!
Yksi pieni toivon sulka...
Malja auringonlaskulle.
Tähänkö kohoaa auringonlaskun laavu...
Semmoinen unelma lausuttiin ilmoille.
Aina se nousee ja aina se laskee...
Syksy. Lempivuodenaikani.

perjantai 17. syyskuuta 2021

Louhi-Nallen tarinaa Kodin Pellervossa

Kodin Pellervon syyskuun numerossa on tarinaa Louhi-Nallen nalleista - ja vähän tekijästäkin. 
Juttu tehtiin viime vuoden helmikuussa.
Vietettiin mukava jutustelu-tuokio toimittajan kanssa ja sydäntä lämmitti, että hän oli ottanut oman ihanan, lapsena saamansa nallen mukaan...
Lumeton metsä sammalpeittoineen jäi niin elävästi mieleen lämpimänä muistona.
Kuljettiin metsään nallejen ja toimittaja Tuovi Mutasen sekä valokuvaaja Mikko Makkosen kanssa...
Sain näyttää heille lempipaikkani talon takaisessa vanhassa kuusien ja mäntyjen sekametsässä. 
Siellä on ihmisen ja myös nallejen hyvä hengittää...
Pellero-lehti on täynnä maaseudun kuvia, ääniä ja tarinoita kautta Suomen maan.
Lehti on tullut tähän taloon "aina" ja tulee edelleen.
Olen niin iloinen ja kiitollinen näistä nalleista tehdyistä haastatteluista.
Pienen käsityöläisen esille nostaminen sieltä/täältä piilosta ja yksin yrittämisestä
ja tekemisestä on arvokasta. 
Louhi-Nallen nalleja on tällä hetkellä myynnissä ainoastaan meidän Käsityöyhdistys Lipin myymälässä Ylämyllyllä, sekä tietysti suoraan minulta. 
Myynnissä olevat nallet löytyvät tämän blogini etusivun palkista klikkaamalla.
"Nallet veivät ensin pikkusormen, sitten sydämen ja lopulta koko naisen"
Olen monesti miettinyt, minkälaista elämäni olisi ilman nalleja.
Tiedän, että tosi paljon tyhjempää, tylsempää ja yksitoikkoisempaa...
Olen saanut niin paljon kaikkea hyvää ja mukavaa nallejen myötä...
Olen päässyt osalliseksi niin moneen elämään ja elämän tarinoihin,
ja olen niistä kaikista kohtaamisista onnellinen ja kiitollinen...
Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan!
Sen tiedän, että elämä nallejen kanssa jatkuu ja valmistan nalleja niin kauan, kuin sormet taipuvat ja terveyttä riittää!

tiistai 14. syyskuuta 2021

Piikki, pikkuinen

Tämä 7,5- senttinen mahtinalle on Piikki.
Ruskea ja lyhyt mohairkarva antaa nallesta jämäkän vaikutelman.
Tämä on niitä nallen kokoja, joita tehdessäni aina päätän: Ei koskaan enää...
Kun pieneen nallen vartaloon kiinnittää nivelillä pään ja raajat, tilaa ei ole liikaa työskennellä.
Mutta sitä suurempi on ilo, kun nallen saa valmiiksi!!
Piikki sai seikkailla syyskesän tunnelmissa, kaikkea kivaa löytyy pihapiiristä.
Happamia, sanoi Piikki.
Ja kuusivoimaa metsän reunasta!
Piikki ihmettelee kaikkia syksyn kummallisuuksia...

Täynnä voimaa tämä pikkuinen...

lauantai 11. syyskuuta 2021

Syksyä...


Omenapuusta pudonneet kiipesivät takaisin puuhun...Tämä lienee jotain sieltä hulluuden ja lapsuuden välimaastosta...
Villiomenpuun omenat saavat ihan rauhassa jäädä lintujen evääksi. Talviruokaa!
Syksyn hommia on ollut myös runsassatoisten herukkapensaiden leikkaaminen. Jos ensi kesänä tulisi hiukan vähemmän marjoja! Jo pelkästään yhden karviaispuskan antamat kaksi, kolme ämpärillistä olivat ihan liikaa!

Tämä kuva kertoo viimepäivien tunnelmista...
Viiru on taas päässyt hoitohommiin.
Pienen (?) leikkaustoimenpiteen jälkeen on lepo enemmänkin, kuin määrättyä.
Näillä mennään.

perjantai 3. syyskuuta 2021

Nalle lapsenlapselle

 Ystäväni korotettiin mummi-ihmiseksi.
Aikamoinen elämäntehtävä sekin...

Hän halusi antaa nallen tuolle ihanalle sydäntensärkijälle; pienelle tytölle.
Nallen karvaksi valittiin vaalea ja paksun kiharainen mohair, lapselle sopiva.
Mummia kutsutaan pyynnöstään Mur-Muriksi. Nallen nimeksi tuli samainen Mur-Mur.
Mur-Mur sopii oikein hyvin juuri tämän nallen nimeksi!
Nalle keräili kuusivoimaa mukaansa pesäkuusen oksien päällä köllötellen...

Ja vähän kukkavoimaa myös. Perhonen ehti lennähtää kuvasta pois.
Sekin antoi pieniä unelman hippusia nallelle mukaan...

Syreenipensaan satumaisessa kätkössä nalle pohtii tulevan tehtävänsä suuruutta ja tärkeyttä.
Se saa olla pienen tytön kainalossa viihtyvä ystävä heti lapsen elämän alkumetreiltä...
Nallen sydän täyttyy rakkaudesta ja ilosta ja nallen antamasta turvasta...

Oli aika mieliin painuva hetki, kun vein Mur-Murin ystävälleni...
Vedet silmissä kertoivat hetken tärkeydestä ja nalle otti paikkansa myös tuoreen mummin sydämessä...
Hyvää yhteistä elämää pienelle tytölle ja Mur-Mur- nallelle!