Syksyn aamuja

Syksyn ensimmäinen pakkasaamu.

Villahuivi kaulaan, että tarkenee!

Syksy on miun vuodenajoista paras. Ollut aina.
Ehkä siihen sisältyy maatilan vuoden työkierto; kevät ja kesä ovat kiireisintä aikaa.
Mutta kun päästään syksyn töitten osalta voiton puolelle, voi jo vähän huokaista...

Olen aina tykännyt kynnetystä pellosta. Se tyyneys ja rauha siinä tummassa maassa...
siinä on niin paljon tunnetta...

Kahvinjuontikiven sammalpeitto.

Idässä vielä harmaata ja läpinäkymätöntä, lännessä jo sininen taivas...

Sumusta kuului hanhien loppumaton kaakatus, näkymättömissä.

Sumun jäljiltä maisema loppuu lyhyeen, katoaa, katkeaa.

Salaperäinen ja niin tuttu...