Akkujen latausta

Viime viikon lopulla olin yhden yönseudun  Lieksan metsässä
yhdessä kahden siskon ja yhden siskontyttären kanssa. 

Pää täyttyy isän perintömetsässä aivan välitömästi metsävoimalla... siihen ei tarvita, kuin hetki.
Ei mitään hokkuspokkusta...

Tämä ikivanha mänty, lempipuuni.
Tikat ovat jo ottaneet männyn itselleen. Siihen se kuivaa pystyyn, kovia kokenut mänty.

Ikiaikainen.

Yksinkertainen elämä?
Voi kunpa se olisikin niin!

Yksi pieni toivon sulka...

Malja auringonlaskulle.
Tähänkö kohoaa auringonlaskun laavu...
Semmoinen unelma lausuttiin ilmoille.

Aina se nousee ja aina se laskee...
Syksy. Lempivuodenaikani.